Seuraavien päivien tavoitteenani olisi kotikilpailun valloittaminen. Voitonnälkää ei ainakaan puutu, sen verran hankalaa on alkukaudesta ollut. Volkkarimiehetkin menevät myös taatusti kovaa, joten mitään ei saa ilmaiseksi.
Olen hakenut fiilistä kauden odotetuimpaan kisaan vuoria valloittamalla. Kävin kavereiden kanssa Ranskassa vähän kiipeilemässä Via ferrata –reiteillä. Siellä sai aika helposti itselleen voittajaolon, koska korkeat paikat eivät ole minulle mitenkään erityisen mieluisia.
Vaeltelin vuorilla myös poikieni kanssa ja heidän ilonsa huipulle pääsyn jälkeen tarttui aina itseenikin. Ja täytyy sanoa, että näköalat olivat todella huikeita.
Saman lomareissun yhteydessä minua pyydettiin mukaan Pariisissa järjestettyyn mäkiautokisaan. Serkkupoikani oli mukana tiimissä, joka tarvitsi kuskin pallogrillistä(!) rakennetulle menopelilleen. Kaikkiaan Red Bullin järjestämässä kisassa oli mukana 50 autoa. Kuulin, että mukaan tulijoita olisi alun perin ollut peräti 4000! Autojen suunnittelussa näytti olleen vain mielikuvitus rajana. Oli jos jonkinlaisia pelejä ja kaikki asusteetkin oli sommiteltu viimeisen päälle niihin sopiviksi.
Päivä hujahti monenlaisille oivalluksille naureskellessa ja siinä välissä yritettiin sitten päästellä mäki alas niin kovaa kuin pääsi. Sijoituksemme kisassa taisi olla seitsemäs. Osalla porukasta oli tosin aikamoisia pro-vehkeitä, joille pallogrillillä oli vähän vaikea laittaa kampoihin. Aika monilla kärkiporukoista esimerkiksi oli käytössään mikroauton runko ja jarrut ja niiden ympärillä vain jokin hauskannäköinen kate. Olo oli kuin olisi ajellut ännäläisellä B-ryhmäläisten seassa. Joissain kohdin olisi tehnyt mieli yrittää potkia lisää vauhtia, mutta onneksi mäki oli sen verran jyrkkä loppuosaltaan, että päästiin maaliin asti. Hauskaa oli kuitenkin koko ajan.
Kisan tuomaristossa oli mukana muun muassa Ogier. Hän taisi muuten antaa meikäläiselle tyylistä täydet pisteet. Suorituksessa ratkaisivat omaperäisyys, tyyli sekä ajoaika. Niin paljon innostuimme kavereiden kanssa, että täytyy varmaan ensi vuodeksi ruveta vähän parantelemaan vehkeitä. Pallogrilli joutaa museoon.
Muutama viikko sitten käväisin myös työkeikalla Goodwoodin festivaaleilla Englannissa. Siinä tapahtumassa riittää kyllä jotakin jokaiselle moottoriurheilun ystävälle, jos haluaa nähdä kilpailukalustoa eri aikakausilta ja kuulla, kuinka niitä käynnistellään. Löytyy Nascaria, kiihdytysautoa, Formulaa, ralliautoa, ratamoottoripyörää jne.
Vanhan Nascarin tai Formulan V12-koneen ääni niiden kiertäessä näytösrataa on kyllä kuulemisen arvoinen. Olen ollut tapahtumassa mukana pari kertaa aiemmin, mutta edelliskerrasta on jo viisi vuotta. Sinä aikana se on ehtinyt kasvaa huomattavasti. Ralliautoistakin löytyy suunnilleen kaikki, mitä mieleen juolahtaa, B-ryhmäläiset, Escortit, Minit, Saabit sun muut. Itse ajoin näytösrallipätkää nykykilpurillamme. Takavuosien suomalaiskuskeista tapasin Aaltosen Raunon ja Mikkolan Hannun.
Paikalla järjestettiin myös juhlaillalliset, koska kyseessä oli järjestyksessään kahdeskymmenes festivaali. Illallisille ajellessamme huomasimme tien vieressä kävelevän pukumiehen, joka näytti jotenkin tutulta. Sitten välähti, että Damon Hillhän se siinä! Tarjosimme Damonille kyydin ja hän kertoi, että seuraavana päivänä hänen olisi määrä kurvailla jollain vanhalla laitteella. Ei tosin siinä vaiheessa vielä tiennyt, millä?
Nyt on kuitenkin aika keskittyä nuotittamiseen ja valmistautua laittamaan kisassa sukka syyläriin. Toivottavasti saadaan jälleen paljon maailman parasta ralliyleisöä paikalle.
Terveisin,
Mikko Hirvonen