Teen työkseni tatuointeja ja olen ollut näkyvästi tatuoitu 18-vuotiaasta saakka. Olen siis joutunut monenlaisissa tilanteissa tekemisiin tatuointeihin liittyvien ennakkoluulojen ja heikkojen käytöstapojen kanssa.
Ällistyttävää on kuinka täysin vieraat ihmiset tuntuvat kokevan usein suoranaiseksi velvollisuudekseen kertoa tatuoinnin kantajalle, kuinka kauhealta tämän tatuoinnit näyttävät ja kuinka tatuoinneilla on pilattu luonnollinen kauneus.
Ymmärrän kyllä ajatuksen, että tatuointi on itseaiheutettu kauneusvirhe ja näin ollen sitä voi vapaasti kuka tahansa arvostella. Itseaiheutettuna elämän tai ulkonäön pilaamisena voi tämän logiikan mukaan pitää myös lasten hankkimista, mutta lapsiperheille ei käsittääkseni ole tapana huudella kadulla, vaikka lisääntyminen olisikin omasta mielestä typerintä mitä elämällään voi tehdä.
Tatuoidun tai lapsia hankkineen yksilön hyvinvointia ja onnellisuutta lisää myös huomattavasti se, ettei hänen ei tarvitse olla tietoinen jokaisen vastaan kävelijän henkilökohtaisesta mielipiteestä.
Helposti voisi myös luulla, että tatuointien ammattilaisilla, tatuoijilla on luonnostaan oikeus arvostella asiakkaidensa vanhoja tatuointeja. Kun asiakas tulee kysymään voisiko vanhan tatuoinnin peittää tai korjata on rakentavampaa kertoa miten vanhasta kuvasta saa tehtyä paremman, kuin sanoa suoraan, että vanha tatuointi on täysin paska. Siitä huolimatta, että useimmat peitettävät ja korjattavat tatuoinnit ovat todella kauhean näköisiä, ne ovat edelleen kuitenkin osa kantajansa kehoa.
Tatuoijan työtä ei ole oman paremmuutensa korostaminenja asiakkaiden saattaminen tuntemaan itsensä typeriksi vaan asiakkaiden auttaminen visuaalisen identiteetin esittämisessä ja muokkaamisessa.
Tatuoija on ennen kaikkea asiakaspalvelija, vaikka tatuointistudioita kuvaavien tositv-sarjojen myötä tatuoijasta on tullut ikään kuin rokkitähti. Tällainen pelkästään ammattinimikkeen kautta saavutetut arvostus ja ihailu eivät ole kuitenkaan minkään arvoisia jos niille ei ole todellista perustaa. Asiakkaiden reilun ja huomioonottavan kohtelemisen, sekä tietenkin taidokkaan työnjäljen varaan rakennettu ammatillinen arvostus takaa menestymismahdollisuudet alalla vielä sen jälkeenkin kun pahin tatuointibuumi on mennyt ohi.
Toisen ihmisen puutteista, ulkonäöstä ja tatuoinneista saa jokainen mielestäni ajatella aivan mitä lystää, mutta olisi hyvä miettiä millaisen kuvan niiden ajatusten ääneen sanominen antaa sinusta ihmisenä. Tässä asiassa on helppoa vaikuttaa suvaitsevaisemmalle ja älykkäämmälle kuin mitä onkaan vain sillä, että pitää mölyt mahassaan. Siitä huolimatta, että oman mielipiteen ilmaiseminen tuntuisi kuinka oikeutetulta hyvänsä.