Tulevat ylioppilaat astuivat parrasvaloihin viime perjantaina, kun tulokset saapuivat kouluille. Tulipa siinä sitten itsellekin mieleen, jotta oispa vielä nuorempi ja huoleton, tuore ylioppilas.
Mielessäni tein sitten aikamatkan muutaman vuoden taakse ja muistelin sitä tunnetta, kun viimeisen kerran ojensin ylppärikoelappuni valvojalle ja astuin koesalista ulos. Olin suunnitellut silloin hyvinkin tarkasti, mitä tuon hetken jälkeen tapahtuu.
Auringon piti paistaa. Piti mennä piknikille ja haalia parhaat kaverit kasaan. Nauttia huurteinen ja miettiä, huutaa ja kiljua, että ah, se oli siinä. Se oli siinä!
Miten nämä tilanteet sitten oikeasti rullaavat? Aurinko ei paistanut. Kaverit olivat vielä koesalissa. Huurteiseen ei ollut rahaa. Oikeastaan mietin myös, mitä olisi pitänyt tehdä siellä koetilanteessa paremmin.
Aina sitä sitten väkisinkin miettii, miksei maailma mene niin kuin on aiemmin ajatellut. Tuntuu tyhmältä, ettei sitten loppujen lopuksi voikaan ikinä nauttia hetkestä. Rankkaa, että ihmisen elämä on aina jotenkin niin etukenossa. Monessakin mielessä.
Väitän, että ihminen vallan hulluuntuu, jossei sillä ole jotain, mitä odottaa. Jotain pientä, kuten lounastauko, ja jotain suurta, kuten kesäloma. Pitää raiteillaan, kun tietää, että elämänlaatu paranee.
Väitän, että ihminen tulee hulluksi, jos etukenoisuuden sijasta keskittyy olleeseen ja menneeseen. Tavallaan on todella lohdullista, että jotkin asiat ovat jo takana.
Väitän myös, että ihmisen elämässä on aina sama määrä stressiä. Ne ovat isoja asioita, tai ne ovat pieniä asioita, joista paremman puutteessa tehdään suuria asioita.
Ihminen on kuulkaas fiksusti rakennettu. Ei auta kun rämpiä eteenpäin. Elämä on mukavaa ja kamalaa.
No mutta, minä olen ylppärini stressannut. Stressasin eilen vielä kovasti sitä, saanko kutsua pääsykokeisiin.
Tänään sain kutsun ja nyt stressaan niitä pääsykokeita. Niiden jälkeen nautin muka taas sitä huurteista ja sitten onkin aika stressata tuloksia.
Sitten kouluun menoa. Sitten rahojen riittämistä. Sitten poikaystävän hankkimista. Asuntolainaa! Työpaikkaa! Avioliittoa! Perheen perustamista! Perinnön jakoa! Perhana!