Polkupyöräily on liikennettä, ei liikuntaa. Vaikka kyllähän se liikunnastakin käy, ainakin jos vertaa moottoriurheiluun. Harvoin sitä neljän ruuhkassa ratin takana ohimoitaan pullisteleva kuski ajattelee harrastavansa liikuntaa. Tuskahiki saattaa olla samaa luokkaa kuin riemuhiki vieressä pyöräkaistalla viilettävällä polkijalla.
**Tampereen kokoisessa kaupungissa **polkupyörällä matkaan ei tarvitse edes varata paljon enempää aikaa kuin moottorivoimin liikuttaessa. Ilmaisen parkkipaikan löytää aina ja useimmiten se löytyy parin metrin säteellä halutusta määränpäästä. Toki jos on taipuvainen ylenmääräiseen hikoiluun, pitää tahdittaa vieraskäynnille polkeminen sopivan rauhalliseksi.
Pyöräilyviikolla puhuttiin lasten liikenneturvallisuudesta pyöräillessä. Joskus tuntuu siltä, että lapsia ei enää usuteta samaan malliin pyörän selkään kuin minun nuoruudessani 1980-luvulla. Alakoululaisena leikkireviirini oli lumettomaan aikaan lähes koko Länsi-Tampere, kiitos polkupyörän. Lapsella on oikeus pyöräillä! Nykyään sen ymmärtämiseen tarvitaan oma teemaviikkokin. Nykyaikuisia pitää ihan muistuttaa, ettei liikennesääntöjä opita auton takapenkiltä. Lapsia kuljetetaan joka paikkaan autolla, eikä kännyköillä varustettuihin takapenkin lapsiin luoteta sen vertaa kuin puhelittomiin pyöräilijävanhempiinsa aikanaan.
Pyöräilyintoilija minussa järkyttyi, kun leikkipuistossa kolmikymppinen äiti-ihminen kertoi lopettaneensa pyöräilyn lasten tulon myötä. Eikä perheen kaksivuotiaalle vielä kannattanut kuulemma hankkia pyörää, kun oli niin pieni vielä. Viisivuotias isoveli sai harjoitella vähän puistossa. Itse olin juuri ostanut omalle kaksivuotiaalleni polkupyörän ja viritellyt pyöräkärryn oman pyöräni perään. Taapero oli innoissaan lähdössä pyörälenkille ja halusi pidemmille lenkeille kaverinkin kärryyn mukaan, siinä kun on kaksi paikkaa.
Polkupyörällä ja kärryllä voisin kuljettaa jopa kolmea alle kuusivuotiasta lasta. Siinä hommassa kyllä tulisi jo hiki. Piirtelen silti mielessäni jo hauskoja kesäretkiä järvenrantaan. Kärryssä kulkee kätevästi rantakassikin. Kaksipyöräisellä polkupyörällä saa lain mukaan kuljettaa kahta alle 6-vuotiasta lasta ja 50kg tavaraa, kolmipyörällä enemmän. Vuoden polkupyöräilijäksi valittu tavarafillari.fi -sivuston toimittaja Teppo Moisio kertoo sivustollaan kuinka Hollannissa on myynnissä kahdeksan lapsen kuljetukseen tarkoitettuja kolmipyöriä, joita markkinoidaan esimerkiksi päiväkodeille. Lapsena kerätty pyöräilyinto kantaa ruista reiteen vanhempanakin.
Autoton on autollisten silmissä usein onneton ihmisparka. Jos polkupyörällä liikkuu paikasta A paikkaan B kymmenenkin kilometriä ilman viimeisintä huutoa olevaa urheiluvarustusta, on kulkija joko vähän hullu tai erikoisuuden tavoittelija. Mutta kesäisin suhtautuminen onneksi lientyy. Kauniilla ilmalla vannoutunut autoilijakin saattaa hypätä pyörän selkään. Hyppää sinäkin! Jos kymmenenkin autoilijaa innostuu pyöräilemään töihin, olisi autoletka noin puoli kilometriä lyhyempi.