Mää kattele netist Pori tori kansajuhlaa. Ässie kiakkomestaruus o saanu koko kaupunki ja puolet Satakuntaa sekasi. Mää yhry huutoo - Hyvä, Ässät!!
Tarttee tunnustaa, et Tappara ja Ässie finaalisarja aiheutti mul henkilökohtase irentiteettikriisi. Tyä puolest mää tiätysti toivoi Tappara voittoo, mut torellisuures Ässie kulta o mannaa mul, joka ole syntyjäni satakuntalaine ja perimältäni porilaine.
Poril - ja myäs mul - Ässie voitos o kyse jääkiakkoo suuremmast asiast.
En ol koskaan pitäny porilaisuuttani vaka al - ja mahrotont se kai oliski. Tyäkaverit joutuu nauttimaa täst säksättäväst puherytmist ja hämäläise korvaa epäilemät tylykuuloisist ilmauksist päivittäi.
Viime viikkoin o kuitenki tuntunu, et mää ole saanu käytökselleni poikkeuksellist ymmärryst. Ässie voito ja kannattajie fanaattisuure takkaa löyretty "porilaine hulluus" tua nostet kaikil porilaisil.
Vaa tämmösen hetken voi valtakunna laajalevikkisi sanomalehti julkast kolumni, mis porilaisii kuvataan seuraavi, lähes runollisi sanoi:
"Porilaisten aorttaan ja hermokeskuksiin on tatuoitu ilmaisun niukkuus, vankka oikeudenmukaisuuden tunto ja loputon realismi. Porilainen on pidättyväinen, nihkeäkin, mutta poikkeustilassa positiivinen kohkaus ottaa herkästi vallan."
No, teksti takan on Porist kotosi oleva toimittaja, Toivose Janne, mut kumminki.
Kiitos, Ässät! Ilma tee voittoo mu porilaisuus olis jääny vail selittävvää tulkintaa. Ny mää voi kätkeytyy porilaise hulluure viittaa ja saa iha vappaasti ol - eks tiä, tua noi - se intohimosesti asioihi suhtautuva ja mielipitteensä ilmoil töksäyttävä suorapuhheine porilaine.