Seis maailma, tahdon ulos. Tuo lause tuli taas eteeni.

Maailma on hektinen. Ja aika on paradoksaalinen. Mitä kauempana jokin ilmiö on sitä lähemmäksi se tuntuu tulevan. Viime sodan vaiheet puhuttelevat kansaamme. Oma lapsuus tuntuu sitäkin läheisemmältä mitä enemmän siitä unohtaa. Aika tuntuu todellakin menevän sitä nopeammin mitä enemmän sitä on käyttänyt. Vika voi olla elämän rytmissä ja nopeudessa.

Koulussa juoksin sata metriä ajassa 15,4. Olin hitain ja minua kiusattiin. Sen jälkeen olen ottanut opikseni. Opin juoksemaan rullaportaissakin vasenta kaistaa, opin syömään niin nopeasti että vaimoni sanoi ajokoirankin olevan kateellinen. Eräissä muissakin asioissa nopeus kehittyi vaikkei siitä hyvä seurannut.

Kerran näin kyltin – ”Aja Hitaasti”. Anastin sen ja pistin eteisen seinään.

**Samaan aikaan puolivahingossa hidastin videokuvaa kadulla kiirehtivistä ihmisistä. **Hetkinen... Kuvasin kävelyäni ja hidastin kuvaa. Näin sisälle hetkeen.

Aloin muuttaa todellisen elämäni tempoa. Nauhoitin sadan metrin juoksun ja editoin sen hidastetuksi. Mikä nautinto. Hankin itselleni kilpikonnan. Annoin järkeni juosta normaalinopeudella. Elämä alkoi tuntua pidemmältä, täydemmältä.

Tunsin syntyneeni uudelleen, uuteen aikaan. Joku puhui slowfoodista. Se vahvisti. Tanssilattialle minua ei saanut kuin todelliset slovarit. Hitaita asioita ei ole riittävästi.

Kadulla kuljin kaksi kookasta kassia molemmissa käsissäni. Hitaasti. Pysähdyin ja katsoin hitaasti taakseni. Ihmiset törmäilivät mutta en välittänyt. Alkossa joulun alla oli ruuhkaa. Kyselin myyjältä pikkutarkkoja kysymyksiä valkoviinistä. Mikä parhaiten sopisi savustetun kalan kanssa? Entä jos se sopii lohen kanssa, niin onko se yhtä hyvä nieriän kanssa? Eikö todellakaan ole mitään suomalaiseen savusiikaan sopivaa unkarilaista kuivaa rose-viiniä?

Marketin kassalla perjantai-iltana kello kuusi kaivoin sopivia kolikoita. Täällä piti olla neljä viisisenttistä. Ne ovat niin pieniä, naurahdin.

**Elämä tuntuu nykyään paljon pidemmältä. **Täydemmältä.

Jaha, minun pitäisi lähteä töihin. Mutta kellohan on jo 15:34. Jos siis lähden nyt niin perille päästyäni minun on heti lähdettävä takaisin. Tai no, ei ihan heti.