Samaan aikaan kun suomalaisessa huippu-urheilussa ja liikuntakulttuurissa liikutellaan suuria rakenteita ja suunnitellaan uusia, kiinnostaa ihmisiä moni sinänsä pienempi, mutta kuitenkin todellisempi ongelma kuin koko maailman parantaminen. Minäkin saan vielä kai ihmisten vanhasta muistista soittoja ja viestejä, joissa halutaan vastauksia selvästi ymmärrystä polttaviin aiheisiin.
Kuten siihen miksi Yhdysvalloissa pelataan jääkiekon NHL-ammattilaissarjaa öisin eli eikö sarjan puhuttu väkivalta kestä päivänvaloa? Hyvin yleinen on myös kysymys siitä mitä uutiseksi merkittävää on jos joku saa yön ottelussa esimerkiksi yhden syöttöpisteen, vaikka onkin suomalainen?
Hauskan erheellinen käsitys yöllä pelaamisesta syntyy siitä kun aamun uutisissa usein todetaan että ”viime yön NHL-kierroksella” tai ”viime yönä pelatussa NHL-ottelussa”. Joko uutisen kertojalta tai sen kuuntelijalta unohtuu mainita tai ajatella, että uutisessa eletään Suomen ajassa sitä tarkemmin määrittelemättä. Yöllä ei jääkiekkoa tai muuta urheilua Yhdysvalloissakaan juuri järjestetä.
Yöllä urheileminen on muuten meillä usein esimerkiksi radiourheilun vastustajien valistunut vaihtoehto. Olen usein saanut vuosien varrella vaatimuksia kaiken urheilun siirtämisestä öisin lähetettäväksi, jolloin se ei häiritse muuta kuuntelua. No onhan meillä sentään maailman tasollakin merkittävä urheilun yölähetys, Jukolan viesti.
Siinä olen samaa mieltä, ettei yhden tai useamman syöttöpisteen saaminen ole yöllä eikä aina päivälläkään järin suuri uutinen, mutta NHL on usein ainoa suomalaisia edes vähän kiinnostava ja pelaajien kautta koskettava kohde mitä urheilussa Suomen yöllä on tarjolla. Näin sen saama osuus aamun uutisoinnissa on matalamman kynnyksen takana. Sen sijaan on mielenkiintoista pohtia sitä millä tavalla nuo syöttöpisteet jääkiekossa ja muissakin palloiluissa tilastoidaan. Siinä on outo maailma.
On vain yksi kiistaton syöttäjä
Urheilua on tilastoitu jo useamman miesmuistin verran ja erityisesti Yhdysvalloissa, joissa tilastoja tehdään joskus aivan uskomattomistakin asioista. Esimerkiksi golfista on löydettävissä lähestulkoon kaikki tilastoitu tieto mitä ihminen pystyy lajista kuvittelemaan. Sama koskee joukkuepalloiluja. Jääkiekostakin on olemassa paljon enemmän kuin nämä tehotilastot, jotka suomalaisia eniten tuntuvat kiinnostavan.
Joukkueurheilun tehoja on Suomessakin ryhdytty lisääntyvästi seuraamaan. Jääkiekon lisäksi on etsitty tapoja tilastoida laajemmin esimerkiksi koripalloa, lentopalloa ja jopa jalkapallossa on lajin vanhoillisuudesta huolimatta alettu kiinnittää huomiota myös maalisyöttöihin. Ongelmia on löytää jotenkin luotettava mittari. Esimerkiksi koripallossa on laskettu ”koriin johtavia, vapauttavia syöttöjä”, jolloin tilastointiin on saatu kylkiäisenä jopa arvostelulajin ominaisuuksia eli millainen on ”vapauttava” syöttö tavalliseen verrattuna, jotka molemmat voivat edeltää korintekoa.
Jääkiekon tilastointi Suomessa oli pitkälti Aarne Honkavaaran ansiota. Hän kokosi ensimmäisen Jääkiekkokirjan kaudella 1960/61, mutta toki jo ennen sitä laskettiin vuosittain pistepörssi, jossa Ilveksen kuuluisa ketju Teppo Rastio – Jorma ”Jerry” Salmi – Raimo ”Kille” Kilpiö oli 1950-luvun lopussa hallitseva – Salmi voitti pörssin kolmesti peräkkäin. Nykyisin talvet Espanjassa viettävä Kille Kilpiö muistaa, että siihen aikaan syöttäjien ja jopa maalintekijöiden seuraaminen oli vähän suunnilleen toimintaa, eikä esimerkiksi tuomarien ilmoittamaa maalintekijää koskaan korjattu, vaikka nähtiinkin että kyseessä oli ihan toinen pelaaja. Kolmikko oli aikanaan kuitenkin niin etevä, ettei jonkin pisteen livahtaminen muualle venettä keikuttanut.
Nyt on lajissa päästy niin pitkälle, että usein maaliin saadaan kaksikin syöttäjää. Tehopörssi on palloilulajeille tärkeä, koska median kiinnostus sitä kohtaan tuo aina lisäjulkisuutta. Yhtä asiaa en kuitenkaan ole koskaan ymmärtänyt jääkiekon tilastoinnissa: miksi ei maalin tehneellä pelaajalla ole mahdollisuutta saada nimiinsä myös samalla kertaa syöttöpistettä?
Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa kaksi pelaajaa pääsee läpi, kuten lajissa todetaan ”kahdella yhtä” tai joskus jopa ”kahdella nollaa vastaan”, mikä ei välttämättä kuvaa vastustajan maalivahdin taitoja. Näin ainakin olen kuullut sanottavan. Pelaaja A syöttää pelaajalle B, joka välittömästi syöttää takaisin pelaajalle A, joka tekee maalin. On ihan selvää, että sen toisen maalin syntymisen kannalta olennaisen syötön on antanut pelaaja, joka teki myös maalin. Kuitenkin useimmiten maaliin ilmoitetaan vain yksi syöttäjä tai kaivetaan sitten toinen vaikka toisesta päästä kenttää.
Perinteinen tilanne on myös se että toinen pelaaja laukoo, maalivahti torjuu, mutta reboundista toinen tekee maalin. Syöttöpisteen saa ensin tavallaan epäonnistuneesti laukonut pelaaja. Jos taas pelaaja laukoo, maalivahti torjuu mutta laukonut pelaaja seuraa ja tekee oman laukauksensa reboundista maalin, syöttöpiste ei maalintekijälle lankea, vaikka periaatteessa kuuluisi kyllä.
Ihan todellisen esimerkin näin päiviä sitten Tanskan ja Suomen välisestä toisesta harjoitusottelusta, kun Suomi teki ottelun toisen maalin. Antti Pihlström toi kiekon oikealta, antoi erinomaisen syötön keskelle maalin eteen Miikka Salomäelle, jonka laukauksen maalivahti torjui, mutta reboundin jatkoi Pihlström maaliin. Toiseksi syöttäjäksi saatiin jossain tilanteen hyvin varhaisessa vaiheessa ilmeisesti mukana ollut puolustaja eikä suinkaan maalintekijä Pihlström, joka syötöllään kuitenkin loi koko tilanteen.
Olen kysynyt aika monilta jääkiekon kanssa enemmän tekemisissä olevalta miksi maalintekijä ei voi saada myös syöttöpistettä. Kukaan ei ole osannut antaa vastausta. Sääntökirjoja en ole lukenut ja voi olla, että jossain tämäkin asia on selvitetty. Jos on, niin kyseessä on tuomio tai tulkinta, joka kenties pitäisi muuttaa. Olisihan se komeaa, jos joskus joku pistäisi vaikkapa tehot 1+2 samasta maalista – teoriassa siihenkin voisi olla mahdollisuus. Miten, sitä sopii miettiä.
Kaiken kaikkiaan palloilulajeissa näiden tehotilastojen aukoton laatiminen on usein vaikeampaa kuin aina. Tosiasiassa tulokseen johtavan syötön antajan voi aukottomasti todentaa ainoastaan pesäpallossa. Jos joku lyö juoksun, niin syötön siihen on aina antanut vastapuolen lukkari.
Hyvät neuvot oikeaan osoitteeseen
Aika usein kysytään tai kysyen moititaan jalkapallon arvo-ottelujen puoliajoilla studiossa tv-lähetyksissä olevien asiantuntijoiden käyttämistä. Arvostelijoiden mielestä moiset puhuvat päät eivät tuo mitään lisäarvoja sinänsä vauhdikkaille ja jännittäville otteluille. Tyypillisesti suomalaisittain osa urheilukansasta on asiantuntijoiden käyttöä vastaan, osa puolesta.
Näiden suomalaisten asiantuntijoiden puheissa ja analyyseissä on kieltämättä yksi huvittava piirre, josta on viime aikoina tullut tuoretta palautetta. On ihmetelty sitä mitä kompetenssia (pätevyyttä) joillakin suomalaisilla valmentajilla tai entisillä pelaajilla on arvioida mitä esimerkiksi Barcelonan valmentajan ja joukkueen tulisi tehdä toisella puoliajalla. Jos sitä näin ajattelee, niin onhan se jollakin tavalla paradoksaalista kun näin pieni jalkapallovaikuttaja antaa pokkana neuvoja niin suurelle.
Ei siis olisi välttämättä huono toivomus, että nämä suomalaiset jalkapallon tuntijat voisivat joskus pohtia miten käynnissä olevan huippuottelun pelaajat, taktiset kuviot ja muu tekeminen voisivat hyödyntää suomalaista jalkapalloilua, mitä me voisimme oppia huippujoukkueilta ja huippuotteluista! Edelleen ”puhuvat päät” voisivat antaa hyviä neuvoja, mutta kenties oikeampaan osoitteeseen, pelata kerrankin kotiin päin.
Neuvoja tarvitaan kyllä edelleen vaikka juuri nyt suomalaisessa jalkapalloilussa on eletty hurmion aikaa, kun miesten maajoukkue onnistui nappaamaan jo toisen pisteen MM-karsintalohkossaan. Tasapeli Espanjaa vastaan tuotti vähän samankaltaista iloa ja riemua kuin satunnaiset pisteet jääkiekkoilussa ns. suurilta 1960- ja vielä 1970-luvullakin.
Jääkiekkoilussa ensimmäisen pisteen suurmaalta maajoukkue onnistui saamaan vuonna 1959 Prahan kisoissa, joissa Ruotsi jäi 4-4-tasuriin. Ihmeellistä kyllä, useimmat muistavat että ensimmäinen piste olisi tullut Ruotsilta vasta vuonna 1965 MM - Tampereella, mutta ihan maajoukkuekiekon alkuhistoriaa tehtiin siis jo kuusi vuotta aikaisemmin.
Kun tunnetaan jääkiekkoilun sen jälkeinen historia, niin Espanja-tasapelistä huolimatta jääkiekkoa miljoona kertaa pelatummalla jalkapalloilulla on vielä aikamoinen savotta kestävän kehityksen tiellä. Tiellä tarvitaan edelleen niitä hyviä neuvoja ja oivalluksia, joilla Suomen jalkapallomaajoukkueen tasaisempi menestys on mahdollista.
Espanja-tasapeli kuitenkin osoitti, että urheilussa lähes mahdotonkin on ainakin joskus mahdollista.
Arto Teronen