Maailmancupkausi oli Suomen naisille ja miehille täysin erilainen. Naisten puolella kauden nousijoita olivat Mona-Liisa Malvalehto, Anne Kyllönen ja Kerttu Niskanen, Krista Lähteenmäki ei tehnyt tällä kaudella isoa nousua, ja hänellä riitti paljon haasteita talven aikana. Riitta-Liisa Roponen ja Riikka Sarasoja-Lilja hiihtivät samalla omalla tasollaan. Riikalla olivat kuitenkin yksittäiset suoritukset hänen uransa parhaita. Aino-Kaisa Saariselle ja Laura Ahervolle kausi oli viime vuotta huonompi kausi.
Jos koko kautta katsotaan tilastollisesti, niin maailmancupiin verrattuna MM-kisoissa koettiin pieni notkahdus. Kaiken kaikkiaan tilanne ei oikeastaan ole muuttunut merkittävästi vuodesta 2003 lähtien. Jatkumo ei ole särkynyt ja tänä vuonnakin Suomi oli naisten maiden välisessä kilpailussa kakkonen. Suomen naisten hiihto on menestynyt koko ajan kansainvälisesti.
Vuodet 2007-2009 Sapporon ja Liberecin MM-kisoineen olivat poikkeuksellisen hyviä, ja tuolloin Norjalla oli oma notkahduksessa. Norjassa vaihtui päävalmentaja vuonna 2006 ja maajoukkueessa muutettiin valmennusta ja harjoittelun painotuksia. Esimerkiksi Marit Björgeniltä meni hetki aikaa, ennen kuin hän pääsi tuohon harjoittelusysteemiin mukaan.
Leiritys ja harjoitteluolosuhteet ovat kehittyneet koko ajan kymmenessä vuodessa ja maajoukkue ei ole koskaan harjoitellut niin hyvissä olosuhteissa, mitä se on tehnyt tällä kaudella. Mutta koska varsinainen toiminta ei ole muuttunut leireillä viimeisen seitsemän vuoden aikana, niin se näkyy etenkin kokeneissa hiihtäjissä. Harjoitukset leireillä eivät ole tuottaneet tulosta. Sen sijaan nuoret ovat hyötyneet, koska heille leiriohjelmat ovat vielä uusia ja tuovat uutta virikettä.
Miehissä normaalismatkojen osalta pätee sama analyysi. Heidän leiriharjoitteluun ei ole tullut uusia ärsykkeitä, jotka veisivät asioita eteenpäin, eikä näin ollen ole tullut kehitystäkään. Lisäksi hiihtäjillä on ollut muunlaisia ongelmiakin, kuten esimerkiksi Ville Nousiaisella, joka on ollut nyt tutkimuksissa astman kanssa. Siitä voi löytyä selitystä, miksi suksi ei ole kulkenut halutulla tavalla.
Tilastollisesti katsoen vuosi on ollut kaikilta osin huono. Kun peilataan tilannetta viimeisen kymmenen vuoden ajalta, niin miehissä on ollut koko ajan joko normaalimatkoilla tai sprintissä urheilijoita, jotka ovat menestyneet myös kokonaismaailmancupissa. Nyt kun Matti Heikkinenkään ei ole hiihtänyt kaikkia kisoja ja Sami Jauhojärvi ei ole menestynyt, ei tullut menestystä kokonaiscupissa ollenkaan.
Matin suoritukset ovat olleet tälläkin kaudella kansainvälisellä tasolla. Mustilla ja Villellä ei juuri ole ollut edes hetkittäin meno sellaista, mikä riittäisi kansainväliseen vauhtiin. Lari Lehtonen on nostanut tasoaan, vaikka hänellä oli kauden aikana paljon haasteita terveytensä kanssa.
Sprintissä Lassilan Kalle on vanhasta kaartista ainoa, joka on palannut takaisin. Anssi Pentsinen oli jo viime vuonna tuolla tasolla, missä hän on nyt, kuten myös Martti Jylhä. Matias Strandvallin taso taasen on pudonnut. Toni Ketelä on selkeästi nostanut tasoaan ja hän väläytteli sitä jo viime keväällä.
Normimatkalle ei ole uusia hiihtäjiä tullut. Iivo Niskasella on potentiaalia, mutta ainakaan vielä hän ole sitä pystynyt osoittamaan kansainvälisissä kisoissa. B-maajoukkueen taso on ollut A-maajoukkuetta selkeästi taaempana, eikä tällä systeemillä sieltä tule apuja.
Päävalmentaja Magnar Dalenin toteamus, että ensi vuonna jatketaan samalla tavalla, kuulostaa tosi pelottavalta. Tuolloin ajatellaan, että maajoukkuetoimintaan ei tarvitse tehdä muutosta ja tulos tehdään järjestämällä kunnon olosuhteet. Hyvillä olosuhteilla varmistetaan tulosta, mutta tulos tehdään valmentamalla ja valmennuksellisella puolella.
Kenellä on vastuu valmennuksesta? Henkilökohtaisena valmentajana en ole väistämässä vastuuta, mutta edelleenkään maajoukkueen kanssa ei ole pystytty selkeästi sopimaan, kenellä on vastuu tuloksen tekemisessä. Jos tulosta ei tule ja jossain pitää tehdä muutosta, täytyy asioista sopia henkilökohtaisen valmentajan ja maajoukkueen valmennusjohdon välillä. Ja jos tällaisen kauden jälkeen mitään ei muuteta, voidaanko tehdä tulosta?
Reijo Jylhä