Kausi on loppusuoralla. Kansainväliset kisat tältä vuodelta ovat jo takana ja edessä on osallani vielä muutama kisaviikonloppu. Kulunut kausi on ollut haasteellinen ja tulokset eivät ole olleet ihan suunnitelman mukaisia, mutta se kuuluu urheiluun.
Kun pyritään maksimoimaan tulostaso, niin pelkkä varman päälle vetäminen ei koskaan riitä. Huipulle tähtäävä urheilija elää jollain tapaa koko ajan jyrkänteellä kun menestymistä tavoitellaan ja se onkin mielestäni oman ammattini rikkaus.
Jyrkänteellä eläminen tarkoittaa osallani sitä, että mahdollisuus lipsahtaa jyrkänteen väärälle puolelle on olemassa ja sen toteutuessa seuraa pettymyksiä. Niinä pettymyksien hetkellä monesti miettii monesti koko tämän homman miellekkyyttä, mutta se on aina hetkellistä. Kokonaisuudessaan laji, jonka mukana elän, tarjoaa aivan törkeän hienoja tunteita ja lopulta ne vie aina voiton 100-0 verrattuna pettymyksiin. Elämäntapa, jota hiihdon kautta elän, on kuitenkin mahtavaa, joten mikäs tässä ollessa.
Olen nyt matkalla kotia kohti Åresta. Siellä otin osaa Årefjällsloppetiin, joka oli Swix Ski Classic finaali ja matkana oli 75 km. Ski Classic on pitkien matkojen ammattilaissarja, joka on verrattavissa kansainvaliseen pyöräilytoimintaan. Siellä ei edusteta omaa synnyinmaata, vaan urheilijat edustavat tiimejä kuten pyöräilyssä.
Kisa oli järjestetty uskomattoman hienoihin puitteisiin, sillä reitti kulki läpi Åren tunturien. Itselle Åren osakilpailu oli ensimmäinen Ski Classic kilpailu urallani. Kisa itsessään oli osalleni todella haastava, sillä kaluston kanssa tehtiin pieni virhe, josta sain maksaa paljon. 20 kilometrin jälkeen suksieni pito oli oikeastaan olematon, joten aika rajut olivat siitä seuranneet 55 kilomeriä.
Tapahtuma oli kuitenkin mieleenpainuva ja kilpailumuoto itsessään kiehtoo minua tosi paljon. Kun mietin tulevaisuuttani, niin jossain vaiheessa urheilu-uraa tulen panostamaan pitkiin matkoihin. Tällä hetkellä kuitenkin keskityn vielä 100 % sprinttiin ja pyrin menestymään tulevissa arvokisoissa nimenomaan sprintissä.
Olen käynyt nyt muutaman pitkän matkan hiihdon tänä vuonna ja olen nauttinut niistä tosi paljon. Siellä menestyviä urheilijoita arvostetaan todella paljon verrattuna sprinttiin. Sprinttikisan aikana taistellaan todella kovien fyysisten ja henkisten tuntemuksien kanssa, mutta hiihtoa seuraavat ihmiset eivät pysty tähän samaistumaan.
Katsojille se on pelkkä muutaman minuutin rykäisy ja sillä selvä. Sitten ihmetellään, että miksi ne ei jaksa. Pitkien matkojen suorittaminen on taas helpompi sisäistää, sillä kaikki tietävät, että esimerkiksi 75 kilometrin matkan hiihtäminen vaatii kovaa fyysistä kuntoa jo ihan läpi hiihtämiseen, vaikka vauhti ei olisi kovaa. Tästäkin syystä kiinnostus pitkiä matkoja kohtaan on itsellä olemassa.
Loppukevään kilpailuohjelmaan itselle kuuluu vielä 6-8 kisaa .Tärkeimpänä niistä SM-hiihdot Kontiolahdella parin viikon päästä. Sen jälkeen on vielä Suomen Cup Rukalla, jotka tulevat olemaan myös hienot kisat. Molemmat kilpailuviikonloput televisioidaan Ylen toimesta, joten pysyt kartalla olemalla television ääressä.
Lasse Paakkonen