Kirpputoreilta saa nykyään syyhyn, mutta ei kirppuja. Sieltä voi saada sellaisen kokonaisvaltaisen ärsytyksen ettei mikään pepantteeni siihen tehoa. Olen ollut innokas kirppareiden kiertäjä jo teini-ikäisestä asti, mutta nyt kierrätyksen ilon sumentaa maalaisjärjen ihmekatoaminen. Tein kierroksen useammalla tamperelaisella kirpputorilla viime viikolla ja olin kierrokseni jälkeen pöllämystynyt. Päähäni jäi pyörimään kysymyksiä.
Miksi ihmiset näkevät vaivaahinnoitellakseen jotain, minkä minä heittäisin roskiin? Ihan vain jäävuoren huipulta muutama esimerkki: kiva lasten lenkkari, mutta toisen lenkkarin isovarpaan kohdalla puhki asti kulunut reikä. Kaksi euroa. Alakategoriaan "Mitä hittoa" voisi luetella vaikka mitä, mutta voiton vei noin sentin mittainen käytetyn näköinen minihuulipuna, jossa olisi saanut kaupan päälle vähän nukkaa ja karvoja, hinta kohtuullinen 0,1 euroa. Ei kukaan voi olla niin köyhä tai kipeä, että siihen tarjoukseen tarttuisi.
Miksi kaikilla yleiskirppareilla myydään kiinalaista halpisroinaa? Muovia ja kirkkaita värejä. Käyttöaika ja -arvo noin viidestä minuutista viikkoon. Onko tästä maahantuodusta rojusta maksettu edes veroja? Saako uutta tavaraa kaupitella kirpputoreilla tosiaan näin läpinäkyvästi? Sekundalaukkuja ja muovilyhtyjä tämä maa ei kaipaa yhtään lisää. Tamperelainen Matti Näsä sisälläni huutaa: "Kuka vastaa?"
**Oma kategoriansa on omistajaansa kiintyneet tuotteet. **Kun tämä pusero oli niin ihana ja suosikkipaitani monta vuotta, niin kyllähän tämän pitää muidenkin mielestä olla niin ihana, että siitä voi pyytää yhtä paljon kuin uudesta kaupan alennusrekissä. Tai lasten merkkivaatteet - en ymmärrä. Jos uutena hieno paita maksaakin lähemmäs 30 euroa, niin ei siitä kolmenkymmenen pesun ja värien haalistumisen jälkeen kukaan maksa kymppiä. Vai maksaako todella? Joskus kuluneesta vaatteesta tai vaikka Arabian astiasta pyydetään kaupan hinta tai joskus jopa enemmän.
Lisämaininta vielä niille urhoollisille, jotka täyttävät pöytänsä äärimmilleen. Eihän sieltä voi löytää mitään. Jos sattuu vielä ensimmäisenä käteen esimerkiksi likainen tai rikki mennyt vaate, niin ei sitä pöytää halua enempää edes tonkia. On varmaan ihan kiva harrastus sekin, kanniskella tavaroita kirppispöytään ja takaisin kotiin. Ei tarvitse puntilla käydä.
Suurin kysymys kuitenkin lienee: kuka hullu näitä ostaa? Täytyy todella tehdä löytöjä, että yleiskirppiksiltä löytää mitään järjellistä. Suurin osa ihmisistä heittää varmaan roskiin tai hyväntekeväisyysjärjestöille tarpeettomat tavaransa, kun kirpputoreilla tuntuu olevan lähinnä lumppua.
**En minä ihan kokonaan **kierrätyksen jalosta aatteesta kuitenkaan luovu. Lasten erikoisliikkeet ovat onnistuneet pitämään myyjänsä kurissa, kuuleman mukaan myös muutamat uudistuneet yleiskirpparitkin. Jos kaikilla kirpputoreilla myytäisiin ehjää, puhdasta ja oikeasti kierrätettyä tavaraa kohtuuhintaan voisi useampikin innostua asiasta. Ehkä alamäki onkin alkanut siitä, kun tavaran sai jättää myytäväksi. Ei ennen vanhaan kukaan kehdannut omalla naamallaan myydä rikkinäistä ja likaista. Ei kehdannut. Kirpputorin liikeidea on erinomainen, mutta nykytoteutus masentava.