Norjalaisia pidetään yleisesti iloisina ja seurallisina ihmisinä, jotka tulevat mutkattomasti toimeen kaikkien kanssa. Magnar Dalen poikkeaa monessa mielessä tästä mielikuvasta. Hän on oman tiensä kulkija, joka keskittyy hoitamaan saamaansa tehtävää eikä tee äkkikäännöksiä yleisen mielipiteen tai median neuvomana.
Dalenia ennen hiihdon päävalmentajat olivat nimenomaan valmentajia, joiden päätehtävänä oli vastata hiihtäjien valmennuksesta yhdessä henkilökohtaisten valmentajien kanssa. Dalen tulkitsee työnkuvaansa toisin. Hän näkee, että hiihtäjät itse yhdessä omien valmentajiensa kanssa vastaavat varsinaisesta valmennuksesta ja hän keskittyy siihen, että olosuhteet pärjätä ovat mahdollisimman hyvät.
Dalen tunnettiin ennen Suomen pestiä nimenomaan suksieksperttinä. Suomen Hiihtoliitto, joka palkkasi miehen tiesi, mitä halusi ja sai. Suurelle yleisölle jäi vain kertomatta, että nyt halutaan toisenlaista päävalmentajaa, joka toimii ennemminkin managerina kuin perinteisenä päävalmentajana.
Tilanne oli uusi myös hiihtäjille. He olivat tottuneet aivan toisenlaiseen päävalmentaja-urheilija -suhteeseen. Dalen sai pian havaita, että suomalaisten hiihtäjien enemmistö on aikuisiälläkin tottunut siihen, että “joku” valvoo kaiken aikaa harjoittelua.
Dalen viittaa kokemuksiinsa Norjasta ja Ruotsista, joissa hänen mukaansa hiihtäjien ja heidän henkilökohtaisten valmentajiensa omavastuu on selkeästi suurempi kuin Suomessa. Totuttujen tapojen muuttaminen ei kuitenkaan onnistu hetkessä. Dalen on joutunut monta kertaa törmäämään sanontaan "maassa maan tavalla", mutta on sinnikkäästi pitänyt peruslinjastaan kiinni.
Yhteenotot hiihtäjien kanssa ovat puhdistaneet ilmaa. Kumpikin osapuoli on lähestynyt toistaan ja julkiselta kyräilyltä on vältytty. Dalen on omalta osaltaan karsinut loputonta asioiden hoitolistaansa ja myöntänyt, että vaikka ei olekaan varsinainen “small talk -man “, hiihtäjien kanssa kannattaa keskustella vapaamuotoisestikin.
Dalenia on arvosteltu siitä, ettei varsinkaan miesten joukkueeseen ole saatu nostetuksi riittävästi uusia kykyjä. Kehtaan väittää, että tässä kohdin haukutaan väärää puuta. Päävalmentaja - millä nimellä häntä kutsutaankaan - valitsee edustamaan Suomea aina ne hiihtäjät, jotka ovat sillä hetkellä parhaimmassa kunnossa. Liiton muun organisaation tehtävänä on hoitaa jälkikasvua niin, että Dalen ja hänen seuraajansa saavat entistä enemmän valinnanvaraa.
Kaisa Mäkäräisen valinta maastohiihdon MM-joukkueeseen osoittaa, että Dalen on uskollinen valitsemalleen linjalle. Yhdenkään maastohiihtäjän ei pidä olla tästä kiusaantunut tai pahoillaan. Ajanottolaitteet ovat lahjomattomat ja ne todistivat SM-kisoissa, että Kaisa kuuluu joukkueeseen.
Yhtä lailla kummallista on, jos Ampumahiihtoliitossa katsotaan kieroon Kaisan uskottomuutta päälajilleen. Urheilijaa ei pidä kahlita vaan kannustaa !
Huippu-urheilu on hektistä ja ajoittain lyhytjänteistä. Penkkiurheilijoilla on lupa olla ylioptimistisia. Suomen kansa odottaa Val di Fiemmestä mitaleja, ja jos niitä ei ala tulla, Dalen saa kuulla kunniansa.
Kari Mänty