Jo ensimmäisestä luokasta lähtien sain koulussa tukiopetusta juuri matematiikasta. Sain sitä myös lukuiset kerrat sukujuhlissa, kun tädit, mummot ja papat toivat synttärirahaa. ”Etpä saakaan tätä seteliä, ennen kuin vähän harjoitellaan päässälaskua.”
Päässälasku olikin se pahin. Isäni on siinä haka, minä taas kenties maailmankaikkeuden surkein. Ihan sama mitä kysyt, menen lukkoon. Sormillakaan laskeminen ei aina auta.
Sain matematiikasta epämatemaattisuudestani huolimatta monesti kaseja ja ysejäkin, koska olin niin pirun kova tekemään töitä koulun eteen. Tuskan takana se kyllä oli. Kai opinkin, mutta matemaattisuutta ei voi mielestäni oppimalla varsinaisesti omaksua. Se on tai ei, vähän niin kuin musikaalisuuskin. En usko yhtään sellaisiin väitteisiin ja lurituksiin, että ”meissä jokaisessa asuu pieni matemaatikko” tai vastaavasti että ”jokainen meistä on omalla tavallaan musikaalinen”. Höpö löpön.
Matematiikan lisäksi oikeastaan inhoan monia pelejä. Pelkään niitä. Peleissä pitää niin monesti nimittäin ajatella, yllätys yllätys – matemaattisesti. Harmaa alueeni on hieman kärjistettynä kaikenlainen looginen päättely. Se on ahdistavaa. Mitä näitä nyt on, Carcassonne ja muut. Pitäisi muka jotenkin näppärästi kikkailla palaset oikeille paikoilleen ja rakennella jotain maailmoja. Naamani repesi irvistykseen jo sanaparin ”näppärästi kikkailla” kohdalla. En harrasta kikkailua. Enkä todellakaan ole näppärä. No, onneksi pelejä on muunkinlaisille ihmisille, kuin näppärille kikkailijoille, jotka nauttivat matemaattisesta aivojumpasta. Esimerkiksi Alias on kiva, turvallinen, oikein mukava.
Olin varmasti raivostuttava lapsi opettajien mielestä. Naama punaisena itkin monet kerrat, kun numerot vain pomppivat ajatuksissani edestakaisin ja menivät sekaisin. Olen aina pitänyt enemmän kirjaimista. Numerot ovat jotenkin niin yksiselitteisiä, tylsiä. Matematiikassa on vain yksi oikea vastaus (syvämatemaatikot miljoonannen asteen yhtälöidenne kanssa, vaietkaa!), se on kurinalaista.
Matemaattisesti lahjakkaat ihmiset ovat myös ahdistavia. Pelottavia. He eivät myöskään yksinkertaisesti voi käsittää sitä, että kaikki eivät ole matemaattisia. ”Miten et voi tajuta, et ku tän kertoo tällä ja sit jakaa ton prosenttiosuuden tolla ja tolla ja sit vielä kertoo sen sillä nii se on tän verran?”
No en nyt vaan voi.