Joka joulua odotan lapsenomaisella innolla ja ilolla, aina marraskuun loppuun asti.
Viikonloppuna se sitten silti taas iski - joulustressi.
Lahjoiksi aion hankkia vain neljä kirjaa ja saada yhdet villasukat valmiiksi. Kortitkin ovat osoitteita vaille valmiita. Kukaan ei ole tulossa luokseni jouluksi, vaan minä matkustan.
Silti ressaa.
Jossain on oltava vikaa, että tällainen perusrento ihminenkin alkaa kiristyä. Lumi narskuu jalkain alla ja kynttilätkin vaalaiseeevaaat kauniiisti, mutta silti vaan vit- mieli mustuu.
Se on jonkun syy.
Se on kaupan syy.
Kun on kuitenkin pakko se ruisleipä-jugurtti-omena-jauheliha-setti ostaa joka viikko, on pakko käydä kaupassa. No, siellä on esillä kymmeniä eri hillokkeita, satoja eri pähkinäpusseja, lahjakoria, juustoa, kinkkua, torttua, piparia, ohjetta, liinaa, korttia, lahjapaperia ja pakkausta, härpäkettä. Jostain sieltä alitajunta imee ihmeellisen mielikuvan päähän siitä, että notkuttava on sinun pöytäsi ja kyllä siskontyttö tarttee vielä kimallevihko-kynä-tarrapakkauksenkin.
Ressihän siitä tulee, kun yrittää taistella kohtuuden ja järjen puolesta kauppareissusta toiseen.
**Ei ole kotonakaan turvassa. **Telkkaria ei onneksi ole, vaikka tietystihän katsoisin vain dokumentteja ja uutisia Ylen kanavilta jos sellainen olisi ja täten mainoksilta välttyisin. Tai siis en välttyisi, sillä jumankekka kuinka saa ilmaisjakelutyyppi kantaa selkä väärällään värikkäitä ja kiiltäviä kuvastoja tähän aikaan vuodesta. Lapiolla on töitä ennen kuin kotiinsa ihminen pääsee mainosmuurin ohi. Ja niistä mainoksistakin se hehkuu läpi, se ideaalijoulu.
Aaargh, ja ne lehdet! Tsiisus! Tai siis tsiisushan itseasiassa juuri unohtuu. Vaikka luulin tilanneeni akkainlehtiä sieltä järkevämmästä päästä, kuvittelen silti selailun jälkeen, että ihminen on hyvä vain, jos se värkkää itse joulun karkit. Ja vääntää päälle i-ha-nat pitsikoristeet. Tietysti vielä itse tehtyjen lahjojen pakettikorteiksi huovuttaa jotkut sydämet.
Ressi!
Vaikka nuo välttäisi ja ajattelisi, että minäpä selvitän tässä ajatuksiani reippaalla kävelyllä. Hah, niinhän sinä luulet!
**Myyjäiset tulevat vastaan joka jumalan koululla ja torilla. **On käsityöläisten pussukkaa ja koululaisten kaakkua. Jokaisella hyvä tarkoitus ja pitäähän kotimaista tukea. Huono olet jos et ylimakea glögikuppi kädessä kerää kassiin jouluista kamaa. Huono. Ja ilonpilaajakin!
Kun kaikki on menetetty, on vain musiikki. Ei, ei, ei, älä laita sitä joululevyä soittimeen!
Kuollutta on, synkkää ja ikävää elämä, sitten vielä yksinäinen mummo mökissään.
Niin että on se joulu vit- siis kettumainen juhla.