Miehissä suomalaisittain positiivisin yllätys oli Lari Lehtosen 20. sija. Ounastelin, että Lari on nousukuntoinen, mutta noin hyvä hiihto oli positiivinen yllätys. Sen sijaan Ville Nousiainen hiihti tämän hetkiseen kuntoon nähden alakanttiin. Odotukset olivat hänellä itselläänkin paljon korkeammat. Vaihdoin muutaman sanan Villen kanssa ja ilmeisesti hän kevensi vähän liikaa harjoittelua ja lihaksen reaktiot eivät olleet ennustettavissa. Tämä oli jälleen hyvä osoitus siitä, että päivittäisen suorituskyvyn säätäminen varsinkin näin alkukilpailukaudesta on haastavaa.
Muiden maiden kohdalta Norja oli naisten puolella ennakko-odotusten mukaisesti kova. Charlotte Kalla oli odotetun hyvä, kun taas Justyna Kowalczykin huono tulos oli yllätys. Yhdysvaltalaisnaiset jatkoivat siitä, mihin jäivät viime keväänä, joten heidän panoksensa ei ollut yllätys. Miesten puolella Martin Johnsrud Sundbyn voitto tuli täysin puskista, sillä olen pitänyt häntä puhtaasti perinteisen hiihtäjänä. Muuten kisa oli odotusten mukainen. Venäläismiehet osoittivat, että ovat laajalla rintamalla kovia.
Rukan mini-tour on erilainen maailmancupin kisa. Siinä on kolme kilpailua, joista kaksi – pertsan sprintti ja 5 ja 10 kilometrin lyhyet luistelumatkat - on aivan omaa kisaansa ja sunnuntaina hiihdetään näiden yhteistuloksella takaa-ajo. Ruka on yleensä ollut suomalaishiihtäjille ensimmäinen tilinpäätöksen hetki. Silloin katsotaan, miten harjoituskausi on mennyt. Se on erityisen merkittävä tänä vuonna myös isoille maille, koska aika pitkälle Rukan perusteella päätetään, ketkä hiihtävät myös Tour de Skitä.
Pertsan sprintti on monille varsinkin miesten joukkueille yksi tärkeä tarkkailukisa ajatellen tulevia MM-kisoja. Suomen miehissä tilanne on otettu huomioon jo valinnoissa ja joukkueeseen on valittu tietoisesti hiihtäjiä, jotka eivät voi hiihtää kunnolla kuin tuon yhden matkan. Naisissa urheilijamme pystyvät hiihtämään kaikki matkat läpi. Varmasti samanlaisia valintoja on muillakin mailla, ja menestymisen tekee haastavaksi myös se, että mini-tourin takia monella maalla on normaalia isommat joukkueet. Rukalla ei ole helppo päästä kärkeen ja ylipäätänsä pisteiden saaminen haastavampaa.
Kun otetaan huomioon viikonlopun matkat ja hiihtotavat, suomalaisittain suurimmat odotusarvot kohdistuvat naisissa yllättäen nuoriso-osastoon. Krista Lähteenmäellä ja Kerttu Niskasella on nyt mahdollisuus näyttää, että he ovat vuoden harjoittelun jälkeen menneet taas eteenpäin ja ovat askeleen lähempänä keulaa. Sprintissä odotan Anne Kyllösestä parasta tulosta, muut ovat tasaisempia. Asetelmat ovat kuitenkin samat kuin viime viikonloppuna: maajoukkuehiihtäjiltä odotetaan kaikilta pistesijaa ja parhaat sijoittuvat kympin joukkoon.
Miehissä menestyminen kokonaiskisassa on normaalimatkan miesten harteilla. Odotan kokeneelta kolmikolta, Sami Jauhojärvi, Ville Nousiainen ja Matti Heikkinen, eniten. Onnistuessaan he pystyvät hiihtämään hyviä tuloksia. Suomella on iso sprinttijoukkue, jonka hiihtäjät pyrkivät antamaan näyttöjä, joten odotan jonkun miehistä pääsevän myös finaaliin asti.
Naisten puolelta kärkikahinat tuskin muuttuvat muuten kuin siltä osin, että Kowalczyk nousee mukaan. Hän ei oikeasti ole niin kaukana kärjestä, mitä Jällivaaran tulokset antoivat ymmärtää. Koska viikonloppuna on kaksi lyhyttä kisaa, voi kärjestä löytyä myös Katja Visnarin kaltaisia hiihtäjiä. Isossa kuvassa Norja, Venäjä ja Ruotsi ovat ne maat, jotka dominoivat näitä kisoja. Yksittäisiä hiihtäjiä, kuten Dario Cologna tai kanadalaiset, voivat nousta mukaan kärkikahinoihin, mutta vaikka tulossa on mielenkiintoiset kisat, ei mitään jättiyllätyksiä ole odotettavissa. Pikemminkin tasaväkisyyttä ja ennalta ennustettavia tuloksia.
Reijo Jylhä