Petteri Koponen aloittaa torstaina koripallon Euroliigan urakkansa Moskovan alueen BC Khimkin joukkueessa. BC Khimki on organisaationa todella ammattimainen, sen olen voinut todeta pari kertaa siellä vieraillessani. Kahdella muulla Moskovan vierailulla mukana ovat olleet Johannes ja Kyllikki.
Nykyäänkin Moskovan junaan noustessa tuntuu siltä kuin siirtyisi 1970-luvulle. Enkä tarkoita tällä huonoa, sillä fiilis on positiivisen nostalginen. Matkustus kestää yön yli ja yö nukutaan neljän hengen makuuvaunuisissa.
Vaunun lämmityksessä tuntuu olevan kaksi vaihtoehtoa: joko kaikki tai ei mitään. Ravintolavaunusta saa muun muassa hyvää borssikeittoa ja tietenkin vodkaakin. Hinnat ovat nykyään vaan meidän tasoa. Toista oli Neuvostoliiton aikaan. Ja junan vessa toimii niin kuin ennen Pendolinoja junan vessa toimi Suomessa. Siis se toimii.
Pari kertaa olen matkustanut kyseillä junalla Moskovaan koripallomatkalla. ToPo:n juniorijoukkueet ovat vuosien varrella päässet mukaan nuorten Euroliigaan EYBL:iin. Nuo kerrat olemme saaneet olla Moskovan alueen Khimkin vieraana. Toisella kerralla jopa liigan I divisioonan eli korkeimman tason kahdeksan joukkueen finaaleissa. Tuo finaaleihin pääsy oli suomalaisessa juniorikoriksessa kova saavutus.
Näillä kahdella reissulla olen tutustunut lähemmin koripalloseura BC Khimkin toimintaan. Petteri Koponenhan pelaa seurassa tällä kaudella muun muassa Euroliigaa. Muut suomalaiset ”euroliigalaiset” ovat slovenialaisen Union Olimpijan Teemu Rannikko ja Sasu Salin. Sarja vastaa jalkapallon Mestareiden liigaa ja näin monen suomalaisen pelaaminen tällä tasolla on kova juttu.
Kaksi matkaani Khimkiin ovat antaneet vaikutelman todella ammattitaitoisesta organisaatiosta. Khimkihän on oma kaupunkinsa Moskovan luoteisosassa, siinä Sheremetjevon lentokentän kyljessä. Pelihallille pitää matkustaa viimeiseltä metropysäkiltä autolla semmoiset 15 minuuttia.
Joukkueen halli on kompakti ja sen katsomo vetää kolmisentuhatta katsojaa. Pelikenttä tietysti viimeisen päälle, pukuhuoneet niin kuin huippuhallissa kuuluu. Rakennuksessa on kaikki mitä eurotason joukkue tarvitsee: huoneet fysioterapialle, ruokailutilat jne. Seura on perustettu vuonna 1997 ja se nousi 2000-luvun alussa maan pääsarjaan. Joka paikassa huokuvat valokuvin seuran lyhyet perinteet.
Koripallohallin vieressä on sitten suomalaisittain iso jalkapallostadion, jossa pelaa FC Khimki, tällä hetkellä maan II divaria.
Puitteiden lisäksi seuran juniorituotanto tuntuu olevan kunnossa. Khimkin juniorijoukkueisiin on kerätty lahjakkuuksia ympäri laajan Venäjän maan. Junioreiden harjoittelu on nivottu koulun käyntiin. Ainakin 1994-syntyneiden ikäluokassa joukkue on ollut Venäjän ykkönen.
Omilla vierailuillani vastaanotto Khimkissä on ollut ammattimaisen sydämellinen. Vieraista pidettiin viimeisen päälle huolta. Samalla kuitenkin aistin, että miesten joukkueen on menestyttävä. Tämä onkin kova paikka myös Petteri Koposelle. Turhaan hänelle ei makseta satoja tuhansia euroja kaudessa. Euroliigan lisäksi olisi otettava varmaan se ensimmäinen Venäjän mestaruus.
Teemu Rannikkohan pelasi seurassa 2007 – 2009, mutta loukkaantumiset pilasivat Rannikon Khimkin pestiä.
Niin ne Johannes ja Kyllikki. Olen saanut tehdä pari muuta matkaa Moskovaan junalla, joissa molemmilla kerroilla seurueeseen sattui Johannes ja Kyllikki Virolainen. Nuorempi väki ei heitä tunne mutta vanhemmille lukijoille he ovat tuttuja. Oli huikeaa kuulla matkan lomassa heidän tarinoitaan vaikka näkemykset maailmasta eivät aina kohdanneetkaan.
Yhtenä iltapäivänä Johannekselle ja Kyllikille oli varattu liput oopperaan. Johannes kieltäytyi oopperasta. Sen sijaan hän halusi lähteä ajelemaan Moskovan metrolla. Pääsimme pariskunnan mukaan tälle ajelulle. Se oli kovaa menoa Moskovan maan alla mutta se onkin toinen tarina se.