Vapaus, ilo, helppous, aikatauluttomuus, laiskottelu, hetken mielijohteiden toteuttaminen.
Siinä tajunnanvirtaa sanasta loma. Sinä olet varmaan jo lomasi lomaillut, mutta minä olen kesälomalla neljättä päivää.
Siellä toimistossa naputtelet tietokonetta ja mietit missä pinkassa se paperi nyt olikaan. Arki. Rutiini.
**Päästä irti vaan. **Leikkikentällä se onnistuu helpoiten.
Apureiksi voi pestata vaikka naapurin lapset, mikäli omia lapsenlapsia tai lapsia ei ole. Heistä saa henkistä tukea hullutteluun.
**Monet aikuisethan sortuvat leikkikentällä **kännykän vilkuiluun ja näpyttelyyn. Rohkeutta vaan, kyllä polkupyöräkarusellissa polkiessa kavereiden lounasvalokuvapäivitykset Facebookissa ja uutisvirran Amerikan julkkiskatastrofit löytävät oman arvonsa.
Tosin eivät kaikki vain kännyköi leikkikentällä. Kyllä siellä lemmeleikkejäkin harrastetaan vilkuilun ja jopa treffien muodossa. Ei tarvitse miettiä lastenhoitoa ja heti on kaikki kortit esillä.
Jakoavaimena hymyilevän parin ympärillä ainakin Sorsapuistossa lapset kävivät kehuskelemassa kuinka hieno puisto ja sitten taas juoksivat seuraavaan laitteeseen. Pariskunnan mies taas pääsi roikkumispuissa oivasti näyttämään kuinka vaivattomasti sitä leukaa vedetäänkään.
Ai niin se irtipäästäminen. Sehän siis onnistuu ihan ilman flirttailuja ja treffejä.
Leikkikentällä noin puolisen tuntia oleskeltuaan nimittäin aikuiset, minun empiirisen tutkimukseni mukaan, intoutuvat itsekin. Noin sadannella keralla, kun lapsi tulee kehumaan laitteita, sanoo aikuinenkin ääneen, että entäs jos minä.
Emil Aaltosen puiston soittovehje olisi sieltä kevyemmästä päästä. Kiipelynarut rankemmasta.
Keinusta olisi helppo aloittaa. Niissä näkee useinkin aikuisia, kun ne lapsilta vapaina vaan heiluvat. Muistatko vielä sen ilmavirran ja sen heilunnan tunteen vatsanpohjassa?
Niin, se hihittely sitten kuuluu asiaan.
Yksi huono puoli tässä leikkikenttähulluttelussa tietysti on. Sinusta saattaa tulla rautakaupan kanta-asiakas. Miten muuten sen keinun sinne kodin kattoon muka laittaisi?