EM-kisojen kenties suurin suosikki kohtaa kisojen toistaiseksi suurimman yllättäjän. Ottelusta tulee suuri taistelu, ja varsinkin Kreikassa tuleva peli on kasvanut huomattavasti isompiin mittoihin kuin pelkkä EM-lopputurnauksen ottelu.
Nyt pelataan kansalliskunniasta – ja tunnetusti kreikkalainen kansallistunne on parhaimmillaan valtavan iso voimavara. Tämä nähtiin EM-lopputurnauksessa 2004, kun vastoin kaikkia odotuksia Kreikka tuli ja nappasi mestaruuden, valmentajanaan illan teemaa kuvaavasti Otto "König" Rehhagel, joka sai kisojen jälkeen Kreikassa lempinimen Rehakles.
Nyt Rehakles ei ole enää mukana, mutta hänen henkensä elää vahvasti yhä joukkueessa. Hän piirsi tietynlaisen menestyssapluunan Kreikalle, ja Rehhagelin työn jatkaja, portugalilainen Fernando Santos, on pysytellyt samoilla linjoilla.
Koska materiaali ei riitä ns. hienoon pelaamiseen, pelataan vähemmän hienosti, mutta tuloksekkaasti. Jo kisojen ensimmäiset ottelut ovat osoittaneet, että Kreikka ei tarjoa mitään hienouksia, mutta asenne on rautaa.
Nouseminen tappioasemasta alivoimalla tasoihin isäntämaa Puolaa vastaan nosti joukkueen uskoa. Karmean alun jälkeen Tshekkiä vastaan Kreikka oli nousta vielä tasoihin, ja ottelu Venäjää vastaan, jota olin itsekin seuraamassa paikan päällä, oli pelkkää viivytystaistelua, joka onnistui.
Kreikalla on pokeria vetää palloa katsomoon, rikkoa peliä systemaattisesti, laittaa bussipuolustus maalin eteen ja kieriskellä tuskissaan maassa. Ajan pelaamisessa he ovat myös erinomaisia. Toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että he ovat valmiit tekemään mitä tahansa voittaakseen, eikä se ole koskaan mitenkään huono asia tulosurheilussa.
Uskon silti, ettei Kreikka pysty samanlaiseen urotekoon kuin kahdeksan vuotta sitten tai alkulohkon ottelussa Venäjää vastaan. Nyt vastassa on vahva ja monipuolinen Saksa. Joukkue jyräsi alkulohkossa vastustamattomasti jatkoon kolmella voitolla. Loppujen lopuksi joukkueella ei ollut hätää yhdessäkään alkulohkon ottelussa, joten he pystyivät jopa jättämään tiettyjä asioita varastoon. Ihan kaikkea ei vielä alkulohkossa tarvinnut näyttää eikä käyttää.
Joukkueen peli on ihailtavan tasapainoista. Tuleva huipputoppari Mats Hummels johtaa peliä alakerrasta ja tukee hyökkäyksiä erinomaisesti ajoitetuilla nousuilla. Hän on sillä tiellä, jota ovat ennen häntä kulkeneet sellaiset herrat kuin Franz Beckenbauer, Klaus Augenthaler ja Mathias Sammer.
Hummelsin sijaan olisi oikeastaan voinut mainita kenet tahansa alakerran pelaajista, sillä niin vakuuttavia he ovat olleet – Hummelsin nostin esiin, sillä hän on todennäköisesti tuntemattomin muuten Bayern Münchenin pelaajista koostuvassa puolustuksessa (ellei Bender pidä pelipaikkaansa, jonka hän sai Boatengin pelikiellon vuoksi).
Keskikenttä vilisee huippunimiä, ja kärjessä maaleja takoo Mario Gomez. Vastustajien kannalta on vielä ikävää, että myös Jogi Löwin pitkä vaihtopenkki vilisee huippunimiä, ja vastoin esimerkiksi erästä oranssipaitaista joukkuetta, Löwin ryhmä puhaltaa yhteen hiileen – ainakin kaikesta ulospäin näkyvästä päätellen.
Saksa vastaan Kreikka, upporikas ja rutiköyhä. Näin kärjistettynä Daavidilla on aina saumansa Goljatia vastaan, mutta enpä usko, että Ateenan kaduilla juhlitaan juhannusta euforisessa tilassa. Saksan kisatoreilla tilanne on näkemykseni mukaan toinen: olut virtaa ja bratwurstit kärisevät grillissä välieräpaikan kunniaksi.
Jari Litmanen