Lewis Hamilton alkaa nousta vanhaan kukoistukseensa. Ainakin Montrealissa hän oli kiistatta radan kovin kuljettaja. Virheetön ajo ja tasaisen kovat kierrosajat tekivät hänestä suorastaan ylivoimaisen, jos tämän päivän tasaisessa F1-maailmassa niin voi edes sanoa.

Parin viime kisan aikana Hamiltonista on huokunut poikkeuksellinen rauhallisuus. Sitä ei viime kaudella juuri näkynyt. Hamiltonin talven, ja alkukauden, aikana tekemä kova työ omien, lähinnä yksityisten, asioiden saamiseksi järjestykseen alkaa nyt tuottaa tulosta.

McLarenilla tilanne onkin kuljettajien osalta kääntymässä viime vuoteen verrattuna päälaelleen. Jenson Button tunnetaan kuljettajana, joka osaa käyttää renkaitaan oikein. Siinä hän oli viime kaudella suvereeni. Nyt britti tuntuu jossain määrin olevan hukassa. Auton säätöjä ei vaan saada hänelle sopivaksi. Montrealissa Buttonilla oli erilainen jousitus kuin tallikaveri Hamiltonilla. Tässä oli osasyy siihen, että Buttonin takarenkaat kuluivat liian nopeasti ja hän kävi peräti kolmesti varikolla.

Tänä vuonna korostuu yhä enemmän se, että renkaat toimivat arvaamattomasti. Tai paremminkin niistä ei ole yhtään varmaa dataa, johon voisi luottaa. Siksi perjantain harjoitusten merkitys korostuu entisestään. Kaikki rata-aika on pystyttävä tallin molempien autojen osalta käyttämään täydellisesti, kokonaan, hyväksi. Nyt Button menetti perjantaina mm. öljyvuodon takia rata-aikaa, joka hankaloitti rengaskokeiluja ja alustan säätämistä juuri sen verran, että viikonlopusta kääntyi vaikeuksien kanssa taisteluksi.

Hamiltonin voiton avain oli se, että McLaren yksinkertaisesti arvioi renkaiden kulumisen oikein eikä ottanut taktisia riskejä pysähtymällä kahdesti. Kärkitaistelussa mukana olleet Ferrari ja Red Bullin taas laskivat yhden pysähdyksen varaan. Fernando Alonson kierrosajat tippuivat dramaattisesti lopussa; hän ajoi peräti neljä sekuntia hitaammin kuin muut. Ero oli niin huima, että Red Bull totesi parhaaksi vaihtaa viime hetkellä taktiikkaa. Talli kutsui Sebastian Vettelin toiseen renkaanvaihtoon, jonka myötä hänen menetti palkintopalllisijoituksen, mutta pystyi ohittamaan Alonson ja ajamaan tämän edellä maaliin neljäntenä.

Ferrari kompastuikin lopulta siihen, että se pysyi jääräpäisesti suunnitelmassaan eikä alkanut improvisioida kisassa. Kaikki oli laskettu sen varaan, että uusien osien myötä auto on saatu selkeästi paremmaksi ja siinä oli Kanadassa jopa kaikki ainekset voittajaksi. Ferrari toimi renkaiden osalta merkittävästi aikaisempaa paremmin, mutta pitokäyrän laskun jyrkkyyttä pitkällä matkalla talli ei pystynyt ennakoimaan. Ferrari on kieltämättä ottanut Bahrainin kisan jälkeen aimoharppauksen, mutta nyt olisi tarvittu taktiikan osalta improvisointia, ei uhkapeliä.

Oikeastaan samaa voisi sanoa Red Bullista. Kanadassa kaikki tiesivät McLarenin olevan kisassa vahvin, mutta Vettel sentään ajoi aika-ajossa paalulle. Ero toiseksi tulleeseen Hamiltoniin oli olosuhteisiin nähden melkoinen, 0,3 sekuntia. Red Bullia kuitenkin vaivaa yhä se, ettei sillä pysty suorittamaan ylivoimaiseen tyyliin ajettaessa muiden takana, pyörteisissä ilmavirroissa. Auton aerodynamiikka edellyttää puhdasta ilmaa. Tähän nopea rohto on ajaa paalupaikkoja myös jatkossa, karata muilta ja pitäytyä tämän turvin valitussa taktiikassa.

Mitä tulee Romain Grosjeanin ja Sergio Perezin suorituksiin, on pojille nostettava hattua. Kumpikaan ei selvästi tiennyt kuin vasta lopussa, että palkintopallille olisi edes mahdollisuus sijoittua. Hyvä niin, sillä molemmat keskittyivät vaan tekemään parasta mahdollista ajosuoritusta. Grosjean sai selvän edun onnistuneesta aika-ajosta (7.), mutta Perez teki jälleen huiman suorituksen lähtiessään paikalta 15.

Lotuksen ja Sauberin suoritukset – eikä vain Montrealissa – kertovat siitä, että vanha totuus tasaisesti ajamisesta tuottaa lähes poikkeuksetta tulosta 300 kilometrin kisamatkalla. Ensimmäinen vaatimus on virheettömyys ja toinen saman ajorytmin säilyttäminen. Tässä sekä Grosjean että Perez onnistuvat täydellisesti.

Perezin suoritus saa kuitenkin minulta korkeamman arvosanan. Hänellä oli pidempi matka kärkeen ja välttääkseen aikaa vieviä muiden taakse juuttumisia, oli hänen tehtävä rohkeita ohituksia. Niistä huolimatta Perez sai pidettyä renkaiden pitotason suunnitellun mukaisena läpi koko kisan.

Tallipäällikkö Peter Sauber on Perezissä löytänyt taas arvokkaan lahjakkuuden eteenpäin myytäväksi, mutta tällä hetkellä Sauber on autona niin hyvä, että kannattaako tallista suin päin lähteä esimerkiksi Ferrarin suuntaan? Ei vielä.

Sauberin, kuten Lotuksenkin, pitää vielä saada aika-ajovauhti kohdalleen. Toivokaamme, että nämä ”keskikastin tallit” löytävät siihen taloudelliset resurssit ja pystyvät keskittämään osaamisensa tehokkaasti tällä alueella.

Kimi Räikkönenkään ei ajanut hullumin Kanadassa. Tekninen ongelma aika-ajossa pilasi Kimin kisan, mutta pisteitä sentään kertyi taas neljä, mikä riitti pitämään hänet Grosjeanin edellä MM-pisteissä.

Kunhan vaan nyt Lotus pysyisi kehityksessä mukana. Jokin aikaa sitten – kun yhteistyö Lotus Groupin kanssa laitettiin uusiksi – tallin pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja Gerard Lopez hehkutti kuinka menetetty sponsoriraha ei vaikuta mihinkään. Sehän tuli tunnetusti Lotus Groupilta osittain takaisin ”lainana”.

Samalla Lopez kuittasi, että tälle kaudelle saadut rahat muilta kumppaneilta ovat tallin osalta ennätyssuuria. Sopivan vertailuluvun valossa varmaan ovatkin, mutta Lotuksen tilinpäätöksen perusteella tallin on tehnyt viime vuonna tappiota. Vaikka kuinka paljon tilannetta yritetään julkisuudessa tyynnytellä, on tällä kaikella vaikutuksensa kisakauden ollessa täydessä vauhdissa. Talli ei vieläkään ole optimaalisessa tilassa ja nyt pitää pysyä kehityksessä mukana entistä tiiviimmin.

Räikkösen autoa on häirinnyt ohjausongelma jo luvattoman pitkään. Kyseessä on Räikkösen oma vaatimus siitä, kuinka ohjauksen tulee hänen mielestään toimia eli ei siis varsinaisesta viasta. Ohjauksen muuttaminen kuljettajalle ihanteelliseksi ei pitäisi olla kovinkaan haasteellinen operaatio. Mutta se ei ole suunnitelman mukaista ja vie siksi turhaan energiaa.

Räikköseltä vaaditaan nyt kärsivällisyyttä ja hänen on syytä tyytyä siihen, mitä käsissä on. Itselleen täydellisen auton hän voi saada vasta ensi vuodeksi. Samalla Räikkösen on oltava määrätietoinen, jotta johtajan rooli tallissa pysyy ja vankistuu.

Lotuksella on kaikki edellytykset mennä tallina huimasti eteenpäin. Mestari Räikkönen ja oppipoika Grosjean ovat kehittymässä yhdeksi sarjan parhaista kuljettajakaksikoista.

Räikkösen on nyt vaan pysyttävä herkeämättä virkeänä. Ja varmaa on, että hän pysyy.

Grosjeanista kun kasvaa kovaa vauhtia oiva Kimin kirittäjä.

Jukka Mildh