80 -luvulla syntynyt heinolalainen mies, valokuvaaja Ilkka Saastamoinen on tarttunut tärkeään aiheeseen; 80 -luvulla syntyneeseen heinolalaiseen mieheen. Se kiinnostaa minua, 80 -luvulla syntynyttä heinolalaista miestä valtavan paljon.
Olen vihannut Heinolaa aina. Sen matalaotsaista profiilia, kunnianhimotonta kikertämistä ja laimeaa kotiseutuylpeyttä. Typerää umpimielistä ilmastoa ja väsyneitä sloganeita siitä, kuinka hyvä täällä on kasvaa isoksi.
Tässä kaupungissa ei ole kasvanut yhtäkään isoa ihmistä. 80-luvun lapset ovat jääneet lapsiksi, eivätkä kasvaneet minnekään.
Olen rakastanut Heinolaa aina. Sen turvallista, maanläheistä ilmapiiriä jossa ihminen on tärkeämpi kuin hänen asemansa. Sitä, että Heinola ei muutu, ei rapistu eikä uudistu.
Sitä, että täällä ihmiset tuntevat toistensa asiat, kysyvät onko kaikki hyvin ja löytävät yhteisöstä voimaa kun siihen on tarvis. Kun tulen Heinolaan, tulen kotiin.
Heinola on rakkauden kaupunki. Rakkautta on hypätä rautatiesillalta jäiden läpi lohialtaaseen ja toivoa, että rakkaani virvelöi Karjala -lippikseni seuraavana kesänä kuiville.
Rakkautta on potkia hampaat kurkkuun siltä joka katsoo tyttöystävääni liian pitkään tai ei katso ollenkaan. Rakkautta on ampua parhaan kaverin polvilumpiot jottei hän jättäisi kotiseutuaan ikinä.
Hiljaisuus on rakkautta. Hiljainen mies pelkää sanovansa jotain pahaa. Siksi hän hakkaa kolme mottia halkoja yhteen kyytiin, puhumatta kenellekään, katsomatta kehenkään.
Suomen maa on täynnä heinoloita. Pikkukaupunkeja jotka ovat pullollaan täyttymätöntä rakkautta ja sen brutaaleja ilmenemismuotoja. Ahdistuneita kyliä, joissa heikkouden näyttäminen on häpeä.
Ne ovat yhteisöjä, joihin moderni maailma ei hyvine eikä huonoine puolineen ole ulottunut; Näissä kinkeripiireissä eletään sen ikiaikaisen mykkyyden ympäröiminä, josta on muodostunut koko suomalaisuuden pohja; tämä heimo etsii täydessä hiljaisuudessa rakkautta, rakkautta vain.
Heinolalainen 80 -luvulla syntynyt mies on yhteiskunnallinen uhka ja mahdollisuus. Kadotettu sukupolvi. Porukka, joka on ajautumassa oman isänmaansa marginaaliryhmäksi.
Ihmiset, nuoret ja vanhat; Tarkkailkaa 80 -luvulla syntyneitä miehiä. Me olemme perustaneet Facebookin, tehneet koulusurmia ja kaataneet diktaattoreita arabivaltioissa.
Meidän muovikasseissamme kilisee huomisen kyyneleet. Olisivatpa ne ilon kyyneleitä.
Oheinen teksti on alunperin kirjoitettu valokuvaaja Ilkka Saastamoisen näyttelyyn ”80 -luvulla syntynyt heinolalainen mies”. Näyttely on nähtävissä Heinolan kaupunginkirjastossa 15.6. asti.