Ferrari-kuljettajana oleminen on julmaa. Sen Fernando Alonso sai kokea Monacon viikonloppuna. Aika-ajon jääminen väliin harjoituksissa tapahtuneen ulosajon takia kuohautti italialaisten veren. Miten Maranellon suuri pelastaja voi sortua noin amatöörimäiseen tekoon? Kansallinen lehdistö oli raivoissaan.

Alonson tasoinen kuljettaja ei saisi tehdä tuollaisia virheitä, joten en puolustele häntä. Mutta jokainen tekee virheitä. Jopa mestarit. Se on vain inhimillistä.

Monacon rata on julma. Pienenkin virheen seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Niin kuin Alonson kohdalla nyt kävi.

Kuljettajat läpi linjan tekevät vastaavia virheitä hakiessaan rajoja. Renkaisiin aletaan luottaa liian aikaisin, vaikka lämpötila ei vielä ole optimaalinen. Jarrutkaan eivät ihan heti ole ihannelämmöissä. Välillä menohalut vievät maltin mennessään. Etenkin, kun auto tuntuu muuten toimivan.

Muilla radoilla virheet vaan eivät näy yhtä rajusti kuin Monacossa. Lipeäminen radalta korjataan nostamalla kaasujalkaa ja tekemällä pari ohjausliikettä. Sitten matka jatkuu. Mutta ei Monacossa.

Italialainen media on julma. Ja sillä on vaikutusvaltaa. Paljon.

Ferrari on Italian maajoukkue ja sen on yksinkertaisesti vaan suoritettava. Kansa vaatii sitä. Italialainen teollisuus vaatii sitä. Jopa politiikkakin. Ja kun esimerkiksi Pino Allievin kaltainen toimittaja ja urheilupäällikkö jyrähtää Gazzetto Dello Sportissa, alkavat puntit tutista joskus jopa pääjohtajatasollakin.

Siksi Ferrarilla on aivan erityinen mediastrategia oman maan lehdistön suhteen. Oikeastaan mikään muu talli ei hätkähdä kotimaan kirjoittelusta niin paljon kuin Ferrari. Ehkä Mercedes saattaa jossain vaiheessa joutua kovan tulituksen kohteeksi. Mutta ei samalla tavalla kuin Ferrari.

Italiassa toimittajat, siis mediat, uskaltavat tuoda tunteensa ja mielipiteensä esille peittelemättä. Raakuutta ei säästellä. Sanakäänteet pulppuavat tunnetta. Saksassa esimerkiksi ollaan maltillisempia.

Onneksi Alonso ja talli onnistuivat yhdessä paikkaamaan Monacon alkuvaiheen töpeksinnän. Varikolta lähtenyt Alonso ajoi peräti kuudenneksi ja Massa ajoi siinä sivussa kiitettävästi neljänneksi. Alonson taidokas ajo yhdistettynä onnistuneeseen taktiikkaan tuotti tulosta. Alonson riskinä oli juuttua häntäpään autojen taakse liian kauaksi aikaa, mutta hänen onnensa oli tällä kertaa se, että tulokastallien autot todella ovat sekuntikaupalla hitaampia ja siis ”ulkokautta ohitettavia” jopa Monacon rännissä.

Mainitsin yllä, että Felipe Massa ajoi kiitettävästi Monacossa. Hänestä on kuitenkin alkukaudesta välittynyt tunne, että terä olisi jotenkin tylsynyt. Brasialialainen tekee kyllä työnsä, mutta paremminkin voisi mennä. Tämä kuulostaa hurjalta ottaen huomioon, että mies on MM-pisteissä viidentenä.

F1-piireissä puhutaankin paljon siitä, ettei Massa olisi onnettomuutensa jälkeen entisellään. En itse usko, että syy olisi ainoastaan tämä. Alonson tulo talliin takuuvarmasti nosti myös Massan paineita. Ja kun Ferrarilla kokee paineita, ne todella ovat kovia.

Oman mukavuusrajan löytäminen on näissä olosuhteissa erittäin vaikeaa.

Massaa uhkaakin nyt vaara tippua pois Ferrarilta. MM-sarjan johtoon siirtyneet Mark Webber ja Sebastian Vettel ovat osoittaneet, että äärimmäisen tasaisesti toistensa kanssa kamppailevien kuljettajien myötä talli saa aikaan tuloksia.

Vielä Barcelonan jälkeen Vettel ja Webber olivat sijoilla kolme ja neljä. Nyt he johtavat MM-sarjaa tasapistein. Kaupanpäällisiksi Red Bull nousi vieläpä valmistajien MM-sarjan johtoon.

Uskon siis Ferrarin pohtivan uutterasti Massasta luopumista ja uuden kaverin ottamista hänen tilalleen. Ferrari on loppukädessä lojaali organisaatio. Kimi Räikkösen kannattajat voivat olla kanssani eri mieltä, mutta näin se kuitenkin on.

Massalle annetaankin kaikki tuki, mutta jos hän ei siitä huolimatta pysty asetettuihin tavoitteisiin, hänen on aika lähteä. Ja nämä tavoitteethan eivät kaikki ole julkisessa tiedossa. Vain kourallinen päättäjiä tietää ne ja muut tarvittavat faktat laadituista suunnitelmista.

Ferrarilla alkaa olla jo hyvä lista kuljettajia, joista valita. Niin kuin Alonsonkin kohdalla, oikeaa valintahetkeä rakennetaan pitkään. Ferrarin johto harkitsee joka liikkeen ja arvioi kandidaatit tarkasti. Maranellossa ei koskaan hätäillä. Prosessi on kuin katolilaiseen tyyliin paavin valinta; tehtävään valittu tulee talliin jäädäkseen, vain harvoin lähteäkseen.

Tallin periaatteisiin kuuluu, että kuljettajan on oltava iältään yli 25-vuotias. Siis kypsä kuljettaja. Hänellä on lisäksi oltava näyttöjä niin sanottujen suurien tallien autoilla. Ferrarille ei tulla opiskelemaan.

Massa on tosin poikkeus, mutta hän sattui olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja hänellä oli Nicolas Todtissa oikea manageri Isä-Todtin johtaessa tallia. Nicolas on isänsä lähdöstä huolimatta ollut lojaali tallille ja talli hänelle. Lisäksi Massa on pystynyt aina viime vuoteen asti petraamaan suorituksiaan vajottuaan yhdessä välissä jo aika syvään kuiluunkin.

Massan matka Ferrarin kisakuljettajan istuimelle kävi Sauberin kautta. Ei siis suuresta tallista, mutta tässä vaikutti puolestaan Peter Sauberin ja Jean Todtin läheiset suhteet.

Aloittaessaan Ferrarilla kisakuljettajana Massa täytti kuitenkin ikäkriteerin. Hän oli tuolloin 25-vuotias.

Eli listataan tällä hetkellä potentiaaliset noin 25-vuotiaat, jotka ajavat ”suurissa talleissa”.

Sebastian Vettel, 23, on ollut Ferrarin kiikarissa jo kauan. Hänen kohdallaan kuitenkin kävi niin, että Red Bull teki riittävän hyvän, pitkäaikaisen (vuoteen 2012 asti) sopimustarjouksen, johon saksalainen tarttui. Vettelin aika ei siis ole nyt. Siis ei vielä.

Lewis Hamilton, 25. Keskusteluja on käyty, mutta britti on syvällä McLarenin organisaatiossa. Sieltä häntä on mahdoton irrottaa.

Nico Rosberg, 24, olisi italialaiselta toiselta minältään oikeanlainen kuljettaja Ferrarille. Nico nimittäin puhuu italiaa paremmin kuin moni italialainen itse. Ja mikä parasta, hän muuttuu olemukseltaan italialaiseksi puhuessaan kieltä. Mutta onko suhde Mersun kanssa siirtoa ajatellen liian sitova?

Robert Kubica täyttää tänä vuonna 26 vuotta. Hänen otteensa ovat olleet koko uran ajan häikäiseviä. Hän on kovaotteinen kuljettaja, joka Nicon tapaan puhuu sujuvasti italiaa. Kubican italialainen, korkealle arvostamani manageri Daniele Morelli on jo muutaman vuoden ajan pitänyt tiivisti yhteyttä Ferrariin ja sen yhteistyökumppaneihin.

Keskustelin Morellin kanssa hiljattain ja hän tuntui kovin tyytyväiseltä Kubican asemaan Renaultilla. Lähtökohdat eivät näet olleet heppoiset mm. Flavio Briatoren lähdettyä tallin johdosta. Nyt Kubicaa kuunnellaan ja paljon hyvää on saatu aikaan. Näkihän sen Monacossakin. Ja useimmissa tämän kauden kisoissa.

Mutta Ferrari olisi pitkässä juoksussa ilman muuta parempi paikka kuin Renault. Siksi en usko, että Morelli olisi sitonut Kubicaa liian pitkäksi aikaa kerrallaan. Ja jos olikin, muuttui sopimuksen sisältö varmasti ehdollisemmaksi Renaultin omistusmuutosten myötä.

Edellä mainituista vahvimmilla Massan paikalle on siis Kubica.

Ai niin. Ei pidä tietenkään unohtaa mestaruutta kohti ajavaa Mark Webberiä, josta on tulossa Formula ykkösten Supermies. Australialainen olisi varmasti hyvä valinta, mutta hän tuskin haluaa vaihtaa Red Bullin viihtyisää työympäristöä kovin helposti. Jotenkin Webberin ja Ferrarin arvot eivät kohtaa.

Asiaahan voi spekuloida vaikka miten päin. Jos sopimusta sen Oikean Kuljettajan kanssa ei jostain syystä saada aikaan, jatketaan Massan sopimusta aina vuosi kerrallaan.

Siihen asti kunnes kaikki on kohdallaan.

Ja loppujen lopuksi, kaikkihan haluavat jossain vaiheessa urallaan ajaa Ferrarilla.

Ja kohdata julmuuden.

Jukka Mildh