Mitä se esimerkiksi tarkoittaa, kun maali roikkuu ilmassa?
Mahtaa siinä olla mökin mummo ihmeissään, kun kuuntelee kotonaan selostajan luomaa kuvaa Helsingin Areenasta, jossa maalit roikkuvat ilmassa. Sitä alkaa miettiä, että roikkuvatko ne katosta vaijereilla vaiko kenties köysillä. Tai kuinka korkealla ne oikein roikkuvatkaan? Ei ole ihme, että maalinteko on välillä erittäin vaikeaa!
Tai mitä oikeasti tapahtuu, kun kiekko putoaa jäihin?
Varmasti kaikki jääkiekkoa seuraavat tietävät, että kyse on aloituksesta, jossa tuomari pudottaa kiekon pelattavaksi. Kun asiaa kuitenkin tarkemmin miettii, niin siitä tulee suorastaan koomista. Ellei jopa pelottavaa?
Suomessahan kuolee vuosittain kymmeniä ihmisiä, pudotessaan jäihin. Onko Areenan jää siis pelin edetessä vaarallisten avantojen peitossa? Ja niitä kiekon reikiäkö sitten erätauolla jääkoneella paikkaillaan?
Huumori puree, vai pureeko se?
Hyvät kielikuvat rikastuttavat kieltä, mutta huonot tekevät siitä naurettavaa. Huumori toimii toki selostuksissakin, mutta tahatonta komiikkaa on syytä yrittää vältellä.
Kaivelin jälleen tukun huonoja esimerkkejä Arvi Lindin jättämästä arkistosta, eli ei näin.
Eräs selostaja totesi ottelun tiimellyksessä pelaajan iskeneen jauhot pöytään. Todellisuudessa häneltä taisivat mennä puurot ja vellit hieman sekaisin. Siinä sotkettiin nimittäin sujuvasti sanonnat: iski kortit pöytään ja pani jauhot suuhun.
Silloin ovat puurot ja vellit hyvin uunissa, kun iskee kirveensä naulan kantaan!
Löytyyhän näitä esimerkkejä. Eräs haastattelija oli kehunut haastateltavaa, että te olette niittänyt laakereita. Joku toinen oli puhunut itsenäisyyden juureksista ja kolmas oli sanonut, että hyvä idea heitettiin pois lapsiveden mukana. Kielikuvien kanssa täytyy olla tarkkana. Väärällä tyylillä ei saa kannuksia hattuunsa!
Vapaalla tyylillä vai perinteisellä?
Kielikuvien lisäksi uutisissa ja selostuksissa on myös syytä ottaa tyyli huomioon. Asiatyyliin kun eivät sovi kevennykset kuten sillä sipuli tai näin on näppylät. Tässä Arvin muistelmia tyylistä. Tai oikeastaan sen rikkomisesta.
- Kuuntelin autoradiota tapaninpäivän jälkeisinä aikoina ja hieman kavahdin, kun päiväohjelman juontaja hehkutti kuin urheilukilpailuissa, että Aasian katastrofin ruumisluku huitelee tuolla sadantuhannen kieppeillä ja saataapa siitä vielä tuplaantua!
Tuli mieleen huonon tyylin klassikkona kerrottu lehtitarina Kuru-laivan kaatumisesta Näsijärvellä vuonna 1929. 138 ihmistä hukkui. Tarinan mukaan helsinkiläinen sanomalehti lähetti paikalle "lentävän reportterin", joka ensimmäisessä raportissaan maalaili: "Juuri toimittajamme tullessa paikalle aivan kuin tilauksesta yksi ruumis pulpahti pintaan".
Limppua ylämummoon
Kriitikko Karonen totesi puheessaan, että urheiluselostajat eivät ole panomiehiä. Panna-verbi kun on nykysuomessa erittäin vähän, jopa aivan liian vähän käytetty hyvä verbi. Ja mistä syystä sitä pelätäänkään käyttää? No koska joidenkin mielestä sillä viitataan vain ja ainoastaan seksiin. Siksi kiekkoa ei ikinä panna maaliin, vaan se joko lauotaan, ujutetaan, isketään tai tällätään.
Tuostapa tulikin mieleeni tyyli, jota kilpailijakanavamme käyttää kiekkoraporteissaan. Paljon ei tarvitse itse edes lisätä väriä, kun muistelen erästäkin iltaa, kun satuin katselemaan SM-liigakierroksen koostetta kotisohvaltani. Se lähti liikkeelle jotenkin näin svengaavasti:
Jaffa-areenalla Stadin herruudesta mittelivät narripaidat ja kissapedot. Ottelussa nähtiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Maalikarkelot aloittaa punapaidat ajassa 14.28. Kalle Kiekkoilija alustaa taikinan, Saku Sirklaaja lisää jauhot ja Matti Maalaaja vie puolustuksen kebab-kioskille ja iskee valmiin lätyn leipälapiolla ylämummoon! Mikko Maalivahti ei ehdi sanoa sitä kuuluisaa kissaakaan...
Inka Henelius