Näin suomalaiset tiedotusvälineet ovat kuvailleet F1-kuljettaja Nico Rosbergia alkukauden aikana.
Erikoista tässä on se, että kaikki määritelmät pitävät paikkansa. Tosin niiden mielekkyydestä voidaan olla monta mieltä.
Vaikka Nico Rosberg ajaa moottoriurheilun kuninkuusluokassa jo kolmatta kautta, suomalaismedialle hänen kansallisuutensa on yhä epäselvä. Johdonmukaisuus puuttuu.
Esimerkiksi Helsingin Sanomat nosti Rosbergin kolmossijan kauden avauskisassa uutisetusivulleen. Rosbergin todettiin olleen paras suomalainen Melbournen kilpailussa.
Viikkoa myöhemmin saman lehden Malesian osakilpailun ennakkojutussa Rosberg oli kuitenkin saksalais-suomalainen. Ei siis suomalais-saksalainen. Artikkelissa Rosbergin kerrottiin haluavan seuraavaksi saksalaiseksi supertähdeksi.
Sama epäjohdonmukaisuus vaivaa myös monia muita toimituksia.
Australian osakilpailun jälkeen Iltalehden toimittaja ehti lyhyessä näkökulmassaan kutsua Rosbergia maailmankansalaiseksi, Williams-kuljettajaksi, suomalais-saksalaiseksi, suomalaiskuljettajaksi ja saksalaiseksi.
Lukijan kannalta tällainen on äärimmäisen hämmentävää.
Mielestäni suomalais-saksalainen tai saksalais-suomalainen kuvaa osuvimmin Rosbergin kansallisuutta. Sen sijaan puolisuomalainen kalskahtaa korvissa. Eihän ole olemassa koko- tai täyssuomalaistakaan.
Kaksi passia, neljä kieltä
Nico Rosberg on vuoden 1982 F1-maailmanmestarin Keke Rosbergin poika. Hänen suonissaan virtaa siis suomalaista verta. Hänellä on Suomen kansalaisuus, mutta hän ei puhu juurikaan suomea.
Wiesbadenissa, Hessenissä syntyneellä Nico Rosbergilla on myös Saksan passi ja hän kilpailee saksalaisella lisenssillä. Hänen maatunnuksensa kilpailuissa on GER ei FIN. Hän puhuu sujuvaa saksaa, ranskaa, englantia ja italiaa.
Ei siis ihme, että Rosberg itsekin pitää itseään enemmän saksalaisena kuin suomalaisena.
Samoin tuntuu ajattelevan suomalaismedia kansalaisuuskäsitteen poukkoilevasta käytöstä huolimatta.
Palataan hetkeksi Melbourneen ja Rosbergin uran ensimmäiseen palkintokorokesijoitukseen. Saavutus siis noteerattiin suomalaislehdistössä, mutta lähes poikkeuksetta niin sanotuissa kainalojutuissa.
Edelle kiilasivat Räikkönen ja Kovalainen, jotka sijoittuivat Australiassa Rosbergia heikommin.
Jos Rosberg miellettäisiin median - ja kansan - mielessä yhtä supisuomalaiseksi kuin Kimi ja Heikki, niin lööpit ja etusivut olisivat pullistelleet Nicon ilonhetkistä.
Nyt harmiteltiin lähinnä Räikkösen konerikkoa ja Kovalaisen kisan pilannutta turva-autoa.
Kun väärä lippu salkoon nousi
Saksalaisissa tiedotusvälineissä tilanne on paljon selkeämpi. Esimerkiksi arvostetulle moottoriurheilulehdelle Auto Bildille Rosberg on saksalainen. Viittauksia hänen suomalaisjuuriinsa saa hakemalla hakea.
Taloudellisestikin yli 80 miljoonan asukkaan Saksa tarjoaa Rosbergille enemmän mahdollisuuksia kuin piskuinen Suomi. Rosberg tavoittelee Michael ja Ralf Schumacherien jättämää markkinarakoa yhdessä Nick Heidfeldin kanssa.
Siinä taistossa on tärkeää näyttää ja kuulostaa saksalaiselta.
Tosin eivät saksalaisetkaan ole aina mieltäneet Rosbergia aidoksi germaaniksi.
Kun Rosberg neljä vuotta sitten voitti Euroopan Formula 3 -sarjassa Hockenheimin osakilpailun ensimmäisen lähdön, salkoon nostettiin Suomen siniristilippu. Kovaäänisistä kaikui kuitenkin palkintojenjaon aikana Saksan kansallislaulu.
Seuraavana päivänä Rosberg oli saksalaisyleisön edessä jälleen nopein. Tällä kertaa salossa liehui musta-puna-keltainen lippu Das Lied der Deutschen (saksalaisten laulun) tahdissa.
Saksalaiset hoksasivat ilmeisen nopeasti, että tästä kaverista voi olla heille vielä paljon iloa.
Marko Krapu