Eihän se paikka hirmu kauas jäänyt, mutta täytyyhän tuohon lohkon kakkostilaan olla todella tyytyväinen. Omasta mielestäni paras maailmanliiga mitä olemme pelanneet näiden neljän vuoden aikana. Kovia maita lohkossa ja siitä huolimatta hoidettiin kotiin seitsemän voittoa ja viisi tappiota, niistäkin kolme brasseille, ei siis ihan huono saalis.
Yleisökin löysi itsensä hienosti Hakametsän hallille ja usein saatiinkin pelattua pelit kunnon metelissä, Se kun ei lentopallossa ole todellakaan mikään itsestään selvyys. Toivotaan, että myös kovaa vauhtia lähestyvä MM-karsintaturnaus saa ihmiset ryntäämään jälleen Tampereen Hakametsään sankoin joukoin.
Meidän normi leirirytmiin on tullut tälle viikolle mieluinen poikkeus, nimittäin perheet ovat olleet mukana leirillä täällä Kuortaneen urheiluopiston upeissa puitteissa. Tiiviin pelirytmin takia leireillä ja reissussa ollaan paljon, mutta päänuppi kaipaa kuitenkin perheen läheisyyttä. Tämän ongelman Mauro ratkaisi tuomalla perheet leirille. Eli kaksien reenien lisäksi väliaika menee lapsien perässä juostessa. Täytyy kyllä tunnustaa että en ole aikaisemmin leireillä ollut yöunilla puoli yhdeksältä. Pojalle ainakin aloitin lukemaan kirjaa…
Perheellisiä myös ajateltiin Tampereen kolmena kotipeliviikkona, kun lähellä asuvat saivat kotoa käsin käydä reeneissä aina torstaille saakka, jolloin rauhoituttiin hotelliin ja aloitettiin keskittyminen peleihin. Ja voisi sanoa että ihan hyvin sopi meille, kuudesta kotipelistä viisi voittoa.
Tämmöiset ratkaisut ovat olleet erittäin tärkeitä, myös tuloksia ajatellen. Kesä kun on pitkä niin pitää pitää fyysisen kunnon ohella myös huolta henkisestä puolesta. Jos kupoli ei kestä, niin silloin on ihan sama missä kunnossa kroppa on, ei se homma toimi kuitenkaan.
Ensi viikolla palataan taas Kuortaneelle leireilemään ja tekemään viimeinen voitelu MM-karsintoihin. Silloin vieressä ei enää nukukkaan vaimo vaan joku ihan muu tästä meidän suuresta "perheestä". Ihan itseäkin jännittää kukahan mahtaa viereen tulla…
Olli Kunnari