Viikko on kulunut töiden ehdoilla. Riemukas nuorten olympiafestifaali on tarjonnut paljon nähtävää, koettavaa ja puuhasteltavaa Tampereella. Horisontissa siintää hyvää tulevaisuutta sekä kotimaiselle että kansainväliselle uurheilulle.
Olennaista on liikunnan riemu. Kumpa se tarttuisi myös niihin nuoriin, joita kilpailu kiinnostaa vähemmän. Samalla Tampereella on taas kerran saanut ihastella vanhempien ja vapaaehtoisten uskomatonta puurtamista nuorten, urheilun ja toiminnan hyväksi. Monien kesälomat ovat palaneet.
Sunnuntain lenkki oli takapakkia
Pakkasin tietysti mukaan työmatkalle lenkkikengät, jopa ihan uudet. Sunnuntaiaamuna lähdin kevyelle tunnin kierrokselle. Juoksu tuntui hyvältä, uudet kengät vielä paremmilta.
Viikon mittaan on ollut tarkoitus harjoitella enemmänkin, jopa yksi parituntinen kiekka oli mielessä.
Jotenkin aikaakin olisi ollut, ainakin aamuisin, mutta haaveeksi on jäänyt.
Erityista huolta tuottaa oikean jalan akillesjänne. Se sai sähköhoitoa viikko sitten ja tuntui hyvältä sen jälkeen. Sunnuntain juoksun myötä kuitenkin huoli on palannut ja jopa tilanne pahentunut. Nyt ei tee mieli ottaa juoksuaskelia.
Kuinka tästä eteenpäin?
Lauantaina pitäisi vastata huutooni ja juosta kovaa kesäkilpailussa Lampsin lenkillä. Olisi noloa jättää väliin. Sitä on kuitenkin harkittava, jotta Elämäni Maraton säilyisi hengissä. Läsnä aion olla joka tapauksessa. Starttaaminen ratkeaa myöhemmin.
On tullut ainakin huilattua harjoittelusta. Täytyy toivoa, että siitä on vielä iloa. Mukavaa oli kuulla myös kommenttien kautta pitkästä aikaa Paulista. Toivottavasti sinullakin on säilynyt liikuntaharrastus aktiivivuosien jälkeen. Olisit ollut kyllä potentiaalinen kilpailija itsekin Veteraanien MM-maratonille kahden viikon kuluttua :-)
MIKKO HANNULA