Aloitin tammikuussa puolen vuoden kuntokuurin, jonka ensimmäisinä päivinä haaveilin yli 30 kilon painonpudotuksesta 180 päivän aikana. Asiantuntijat (mm. ravitsemusasiantuntija) kehottivat pistämään jäitä hattuun.

Puolen vuoden aikana muutin ravintotottumuksiani ja aloitin liikuntaharrastuksen. Suurin muutos tapahtui ruokailupuolella, sillä puolessa vuodessa pikaruoka, epäsäännölliset ruokailuajat ja herkuttelu vaihtuivat kevyempiin ruokiin, tarkkoihin ruokailuaikoihin ja jäätelöstä tuli porkkanapussi.

Nyt kun puoli vuotta on kulunut, on 130 kilon paino vaihtunut 118 kilon tienoilla pyörivään painoon. Tuossa loman tiimellyksessä paino nousi ja laski kahden kilon verran lähes säntillisesti grilliruuan määrästä riippuen.

Tavoitepyöräily

Tällaisen elämäntapamuutoksen kanssa on hyvä pitää tavoitteita. Niinpä ruuvailin tavoitteitani pitkin talvea, kevättä ja kesää. Viimeiseksi tavoitteekseni asetin ensin pyöräilyn Helsinkistä Valkeakoskelle, mutta tässäkin tavoitteet laadittiin ilman suurempaa ajattelua.

Pyöräilymies Kari Mäkisen ja muiden asiantuntijoiden opastuksella lenkkiä ruuvattiin malliin Hämeenlinna - Valkeakoski, joka oli 100 kilometriä ensimmäistä mallia lyhyempi. Kaverit totesivat, että jos rikon paikkani yhdellä pitkällä lenkillä, en halua koskeakaan pyörään koko kesänä. Totta puhuivat.

Vajaan 40 kilometrin lenkki oli juuri sopivan mittainen. Olin tyytyväinen, sillä Iittalan pitkät nousut tekivät lenkistä haasteellisen, vaikka matka ei ollutkaan nyt ihan "ultrajuoksupituutta".

Tulevaisuus

Toivon, että tämä puolen vuoden projekti ei jää vain juuri puolen vuoden projektiksi. Tavoitehan oli muuttaa täydellisesti 26-vuotiaan toimittajan elämänmenoa.

Ainakin tämä ensimmäinen "julkinen projekti" valoi uskoa siihen, että järkevillä teoilla kuntoon pääseminen ei ole vaikeaa. Parasta oli huomata se, että mistään ei varsinaisesti tarvinnut luopua, kun asiat rytmitti oikealla tavalla.

Puolen vuoden nälkäkuurilla olisin varmasti päässyt alle sadan kilon, kuten ensin haaveilin, mutta todennäköisesti kirjoittaisin nyt tätä pizzapala kädessä. Parempi näin. Muutos tapahtuu koko ajan, toivottavasti vielä vuosikymmenten ajan.

Kuten Mikko Hannula kirjoitti Elämäni maraton -palstallaan, on elämä jatkuvaa taiteilua alle satakiloisena pysymisen kanssa. Samaan pyrin minäkin, ehkä joskus vielä juoksen sen maratoninkin...

Jyri Kivimäki, Toimittaja kuntoon