Kuluneen viikon aikana harjoittelun määrä on ollut jälleen vähäisempää kuin keväällä suunnittelin. Ajattelin, että viimeiset kymmenen päivää riittäisivät herkistelyyn. Edellisviikkojen kokemukset ja tuntemukset ovat kuitenkin johtaneet aikaistettuun keventämiseen.
Lauantaina harrastin hyötyliikuntaa useiden tuntien ajan. Sunnuntai sujui töiden ja maanatai lepäilyn ehdoilla. Tiistaina lähdin aamulenkille kiertämään reilua 23 kilometrin lenkkiä. Ensimmäinen puolikas sujui 59.30 ja toinen 59.15 ajassa.
Ei ollut meno mitenkään irtonaista vieläkään, mutta suunta on kääntynyt kuitenkin paremmaksi. Lenkin jälkeen hoidin siviilijuttujen asioinnin Länsi-Helsingissä jalkaisin ja illalla vielä vähän hölkättiin.
Keskiviikkona iltapäivällä kokeilin perinteistä Maunulan pururadan rytminvaihdosharjoitusta aikaisempaa lyhyempänä. Eli tehdään siirtymät alussa ja lopussa, taas reiluun 10 minuuttiin, ja sitten juostaan ilman taukoja nopeampia ja hitaampia kierroksia 1,55 km:n matkalla.
Koko paketti rakentui näin: 10.27+7.15+8.38+7.13+8.42+7.06+8.41+10.27=1.08,29. Tällä kertaa tyydyin siis 3+3:een kierrokseen aikaisemman 5+5:n asemasta.
Torstaina oli tarkoitus pelata taas salibandya ja/ tai juosta tunnin lenkki, mutta tekemättä jäi kumpikin temppu. Toisaalta vähän jäi harmittamaan, kun taas aika ajoin tuntuu, että lepo tosiaan on hyväksi.
Perjantaina lihashuoltoa
Pitkän tähtäimen suunnitelmaan on kuulunut kunnon hieronnat viisi ja kolme viikkoa ennen h-hetkeä. Jälkimmäinenkin maistui makealta. Ihanan kamalalta tai kamalan ihanalta, miten vaan halutaan tulkita.
Viime aikojen huolena ovat olleet väsymysoireiden lisäksi lievänä jatkuva, vanha polvivaiva vasemmassa ja uutena ilmennyt akillesjänteen kireys oikeassa jalassa.
Kaikista vaivoistani huolimatta uskon edelleen tavoitteeni toteutumiseen. Ylikuntoon tai muuhun epänormaaliin viittaavat oireet ovat ainakin hieman hellittämässä. Polvi tykkää hieronnasta ja raajan kanssa pärjää, ainakin tämän projektin loppuun saakka. Akillisjänne on pakottanut lenkkien alussa hampaat irvistykseen, mutta liikaa en vielä huolestunut.
Aamun hieronnassa otettiin avuksi sähköhoito akillisjänteeseen ja pohkeeseen. Taisin olla ensimmäistä kertaa elämässäni kytkettynä tämänkaltaisiin laitteisiin, mikäli mukaan ei lasketa taannoista ultraäänihoitoa olkapäähän.
Sähkö tuntui tepsivän. Pohje ja akillesjänne tuntuivat suorastaan uusilta käsittelyn jälkeen. Pehmensi, rentoutti ja laukaisi jännitystä. Kaikkia sitä onkaan keksitty. Tosin päivän mittaan hieman vanhat tuntemukset ovat vielä muistuttaneet, mutta silti näyttää ainakin toistaiseksi hyvältä.
Kiitoksia kommenteista
Mukavaa, että palsta "Elämäni, maraton" on kirvoittanut jälleen kommentteja lukijoilta. Olen saanut paljon hyödyllistä tietoa ja ajattelemisen aihetta. Osin keskenään erisuuntaisetkin näkemykset ovat olleet tervetulleita, sillä niiden perusteella on tullut ainakin itselle tarve ottaa asioista paremmin selvää.
Alkuperäistä harjoitussuunnitelmaani noudatan edelleen, ainakin suuntaa antavasti, myös jäljellä olevien viikkojen aikana. Tosin, kyllä keventäminen nyt alkoi hieman aikaisemmin, mutta en minä missään vaiheessa kuvitellutkaan paahtavani samaan tahtiin starttihetkeen saakka.
Edessä on ensi viikolla, töiden salliessa, yksi parikymppinen sekä muutamia pikapyrähdyksiä. Lauantaina juostaan kotikylän perinteinen Lampsin lenkki. Talvella laadittu tavoite 36 minuuttia reilulle kahdeksalle kilometrille on kova, mutta yritetään. Timo ja kumppanit ovat luvanneet vetoapua. Viime kesänä kului reilut 39 minuuttia ja joskus muinoin riitti jopa 34.56.
Mikko Hannula