Ikivanha suojelumekanismi auttoi esi-isiämme taistelemaan petoja vastaan ja pakenemaan, mutta sinulla tätä mekanismia ei ole. Et pysty pakenemaan tätä tappiota, pelaajien pettyneitä katseita, median pilkkakirveitä tai kannattajien ivahuutoja.
Joukkueesi on juuri hävinnyt kotikentällään, häpeällisen huonon esityksen jälkeen, ja pudonnut jälleen kerran eurocupin toisella kierroksella. Niin kuin seura on tehnyt historiassaan 11 kertaa aiemmin. Sinun tekisi mieli huutaa ”himskatti soikoon”. Se tuntuisi hyvältä. Mutta pukukopissa on liian hiljaista siihen.
Koko joukkueesi istuu päät polvissa masentuneena. He istuvat hiljaa seuraavat kymmenen minuuttia. He olisivat kovasti halunneet Lontoon messuille näyteikkunaan, mutta ottelu Englannin valioliigaseura Fulhamia vastaan ei toteudu tänä kesänä - ei ehkä koskaan. Minuutin seisot siinä hiljaisuudessa, ja astut sitten pelaajatunnelin painostavaan tunnelmaan.
”Jumprahuitti.”
Pysäytät voimasanan viiksillesi juuri, kun se on lipsahtamassa kuuluville matkalla lehdistöhuoneeseen. Hyvänä päivänä matka pukukopista lehdistöhuoneeseen taittuu parillakymmenellä voima-askeleella, tänä iltana matka tuntuu kummallisen pitkältä. Ehdit rakentaa selityspatteria lehdistöä varten. Mitä nekään ymmärtävät siitä, miltä tämä tuntuu. Miltä tuntuu olla taas pilkkahuutojen kohteena niin kuin Lahdessa tai kuten maajoukkuevalmentajana pahimpina aikoina.
Miten tätä tappiota voi selittää? Otteluruuhkalla, kenties. Olihan tämä yhdeksäs ottelu joukkueellesi neljässä viikossa. Ehkä sinun olisi pitänyt kierrättää ruuhkaviikkojen aikana hyökkääjien lisäksi myös keskikenttää ja puolustajiakin. Mietit voisiko tätä selittää Neuvostoliitolla? Vastustajat olivat vanhan koulukunnan valmentajien koulimia taitopelaajia, jotka taistelivat loppuun saakka työmiesten lailla.
”Ja totuus on tietysti se, että nämä kansainväliset pelit vaativat niin paljon enemmän joukkuepelaamista, yhtenäistä, kiinteätä joukkuetta, koska vastustajat ovat niin teknisiä, taitavia ja nopeitakin”, sanoit YLEn tv-haastattelussa.
Se oli hyvin sanottu, mutta jätit sanomatta, että vastustajat ovat niin taktisia. Pelaajasi eivät hävinneet vain siksi, että pelasivat huonosti, vaan ennen kaikkea siksi, että heidät voitettiin taktisesti paremmalla pelillä. Siis taktisesti paremmalla pelillä. Heidät pakotettiin häviämään, ja sen takia ”Lontoon messut” ja Englannin valioliigaseura Fulham jäivät heiltä kokematta.
Miksi laitoit Akseli Pelvaksen ja Jarno Parikan puskemaan päätään isokokoisemmista puolustajista koostuvaan muuriin? Huomasitko, miten liettualaiset pysäyttivät Klubin juoksukoneen Sebastian Sorsan kahdella pelaajalla? Huomasitko, että Jukka Raitalalla ei juurikaan ollut töitä, vaan Vetra iski heikompaan laitapakkiin Mikko Hauhiaan? Entä pelinavaaminen. Siitä joutui vastaamaan Jukka Sauso, joka ei ole omimmillaan tuossa roolissa.
”Himpura.”
Mietit pannaanko tämä tappio sinun piikkiisi vai joukkueen piikkiin vai molempien. Näyttää, että mietit jotain muuta kuin mitä sanot lehdistölle. Harmillistahan tämä on. Olet pahoillasi joukkueesi puolesta, ja seurasi puolesta. Kassakone ei kilise ensi viikolla, ja seuran kassa itkee niiden parinsadantuhannen euron menetettyjen lipputulojen ja 90 000 euron kierrospalkkion perään. Olet pahoillasi myös itsesi puolesta. Et pääse mittaamaan taitojasi Fulhamin manageria Roy Hodgsonia vastaan. Onneksi et nähnyt, miten ikävystyneen, pitkästyneen ja pilkallisen näköisesti Hodgson hymyili Töölön stadionilla.
”Hiivatti.”
Illalla käväiset kellarissasi sijaitsevassa tv-huoneessasi. Istut nojatuoliin, ja mietit katsoisitko ottelun uudestaan videolta. 1800 kanavaa sormiesi ulottuvilla, neljän kaukosäätimen hallinnassa, mutta mikään ei vie ajatuksiasi tappiosta.
Tiedät kuitenkin yhden keinon. Lipastosta kaivat esiin koosteen Mestarien liigasta kaudelta 98-99. Se helpottaa. Nauha on venynyt.
”Pirskatti”.
Olet edelleen HJK:n historiassa ainoa päävalmentaja, joka on selvittänyt joukkueensa kahdelta peräkkäiseltä eurocupkierrokselta jatkoon. Olet edelleen ainoa suomalaisvalmentaja, joka on valmentanut joukkueensa Mestarien liigaan. Se helpottaa tuskaa.
Olen pahoillani Antti Muurinen. Olen pahoillani, sillä tappiollinen Euroopan-liigan ottelu liettualaista Vetraa vastaan saattoi olla toistaiseksi viimeinen euro-ottelusi pitkään aikaan. Mutta tämänhän sinä jo tiedätkin.
Ari Virtanen