Paussin voi aikana parantaa heikkouksiaan sekä tietenkin vahvuuksiaan. Muutaman päivän huilin jälkeen harjoituksia voi tehdä kaksi kertaa päivässä, mikä antaa mahdollisuuden esimerkiksi erikoistilannepelaamisen parantamiseen ja tietysti kaikkeen muihunkin asioihin mitkä tuntuvat parannusta kaipaavan. Sarjasta on vielä miltei puolet pelaamatta, joten jos tauon aikainen harjoittelu on onnistunut, voi kevään aikana parannella asemiaan paljonkin - paitsi tietenkin JYP.
JYP onkin ollut huikeassa vireessä koko alkukauden. Vasta viimeisten viikkojen aikana sen otteissa on ollut havaittavissa hienoista yskähtelyä. Joukkueen ylivoima- ja alivoimapelaaminen on ollut liigan parasta, ja kun siihen lisätään kaksi huippuvireistä maalivahtia, ei ole ihme että joukkue on sarjan kärjessä. Päästettyjen maalien määrä on käsittämättömän pieni ja vaikka kuinka puhutaan Dufvan tiimin puolustusvoittoisesta pelaamisesta, on Jyp tehnyt liigassa kolmanneksi eniten maaleja. Ainoastaan Hifk ja Lukko ovat tehneet enemmän.
Helsingin IFK ja varsinkin Porin Ässät ovat pelanneet myös mahtavat alkukaudet. Varsin usein puhutaan joukkueiden voimasuhteista, ja että kyllähän tuolla materiaalilla pitääkin pärjätä, mutta tosiasiassa ne pelit pitää voittaa myös kentällä, on se materiaali mikä tahansa.
Se että pärjätään ennalta huonommaksi arvioidulla joukkueella tekee sen toki arvostetummaksi, mutta jääkiekko on tulosurheilua, ja käsittääkseni ammattilaissarjoissa pyritään aina voittamaan. Se onkin valmentajalle iso haaste saada omat joukkonsa pelaamaan sellaista peliä kuin haluaa. Rocky on tässä käsittäkseni onnistunut.
Yksittäisistä pelaajista voisi mainita maalivahtiosastolta juuri maajoukkueeseenkin valitun Eero Kilpeläisen ja tietenkin Joni Myllykosken. Moni muukin on onnistunut, mutta nämä kaverit ovat mielestäni tehneet varsinaisen läpimurron tämän kauden aikana. Kilpeläisen suoritus hakee vertaistaan, sillä hän on pelannut periaatteessa koko kauden. Toki myös Teemu Lassilakin niin on tehnyt, ja hänellä taitaakin olla eniten voittoja maalivahdeista.
Puolustajien ykköseksi nostaisin Sami Vatasen. Niin sanotusta toisen kauden kirouksesta ei näy häivääkään - päinvastoin. Viimevuotinen plusmiinus-tilasto näytti hyvin menestyneen joukkueen puolustajalle heikkoa -1-lukemaa, kun tähän mennessä ollaan 23 maalia plussan puolella. Myös pisteitä on kertynyt hyvin. Valitettavasti (katsojien kannalta) tämä kausi jäänee toistaiseksi viimeiseksi SM-liigassa, mutta se on vain hyväksyttävä, että kotoliigastamme on tullut kasvattajasarja.
Hyökkäjien ykkönen on pisteiden valossa tietenkin Perttu Lindgren, joka on tehnyt kovaa jälkeä pistepörssissä. Jos minun kuitenkin valmentajana täytyisi valita hänen ja Ville Peltosen välillä, niin Villen joukkueeseeni ottaisin. Paljon monipuolisempi ja johtajuudeltaan huippupelaaja. Pistekeskiarvokin on periaatteessa sama kuin Pertulla. Tämä hypoteettinen valintani koskee kuitenkin vain tätä kautta, sillä jos puhuttaisiin vaikkapa viiden vuoden sopimuksesta, valintani saattaisi olla toisenlainen.
Monta muutakin onnistujaa löytyy, mutta nämä kaksi ovat mielestäni olleet ne parhaat. Molemmat ovat vieläpä paluumuuttajia. Vaikka pistepörssin kärkinimet vanhoja tuttuja ovatkin, on siellä toptenissä myös nuorisokaartiakin. Teemu Pulkkinen ja Joel Armia ovat alle parikymppisiä ja jo nyt joukkueidensa ratkaisijoita. Hyökkäjiien arvoa tulee toki mitata muillakin mittareilla, mutta ainakin minulle mieluisimpia ovat juuri ratkaisuihin illasta toiseen kykenevät.
Kevääseen on vielä pitkä matka, ja vasta tuolloin veri punnitaan. JYPin tai IFK:n romahtamiseen on vaikea uskoa, mutta takaa tulee kovia haastajia, jotka saattavat tämänhetkisiä voimasuhteita sekoittaa - pisteitä on jaossa vielä yli 80. Muistutetaan kuitenkin vielä mieliin viimekevään pudotuspelit, joissa TPS kolasi koko potin sijalta kuusi, joten kaikki on vielä mahdollista.
Mika Nieminen