Euroopan kriisivuosi 2010 on ei-toivottu tilaisuus harjoitella kriisien hallintaa. Irlannin pankkikriisi on nyt siinä vaiheessa, jossa kysytään ratkaisuja Ja kun puhutaan asioista niin kuin pitää, niin Portugali tulee listalle muutaman viikon tai päivän kuluessa: maan pankit jo viestivät alkavasta talletuspaosta.
Euroopan keskuspankki on kaikessa hiljaisuudessa hoitanut omaa osuuttaan huolehtimalla vaikeuksissa olevien pankkien rahoitushuollosta. Mutta jossakin vaiheessa Euroopan maiden yhteisen pankin taustalla olevien valtioiden on tultava esiin ja esitettävä uskottava ja läpinäkyvä rahoitusratkaisu, jolla tilanne otetaan hallintaan. Nyt taitaa olla sen aika: jos pankit alkavat kaatua, niin on jo myöhäistä.
Globaali kapitalismi lepää nyt poliittisen päätöksenteon varassa. Hallitusten päämiehet ja valtiovarainministerit ovat omalla taitamattomuudellaan tähän asti pikemminkin lykkineet romahdusta mäessä eteenpäin. Merkelistä alkaen puheet ovat olleet varomattomia ja esiintyminen huteraa. Näin se on ollut Suomessakin: Lipposen -Niinistön aikaa ei ole saanut muistella hyvällä, mutta luulenpa, että tilanteen hallinta olisi ollut toista ja näyttänyt toisenlaiselta kuin nyt.
Yksi nykypäättäjien virheistä on hokema siitä, että vaihtoehtoja ei ole. On niitä. Historia sen opettaa. Tässä tapauksessa ei tarvitse mennä kuin kaksi vuotta taaksepäin nähdäkseen, mitä tapahtuu, kun kuplan annetaan puhjeta itsekseen. Lehmam-Brothers -pankin annettiin kaatua ja seuraukset nyt tiedetään.
Vaihtoehtoja on, mutta riskin jakamisen huonon vaihtoehdon sijaan tuleva vaihtoehto on vieläkin huonompi. Hyvän ja pahan sijasta valittavana on huono ja vieläkin huonompi vaihtoehto.
Jos euroalueen kriisi karkaa käsistä, merkitsee se euron ulkoisen arvon romahdusta ja lopun alkua rahaliitolle. Eikä siitä suinkaan tule vientiä piristävää devalvaatiota: dollarin ja muiden valuuttojen arvo lähtee arvaamattomaan heiluntaan. Viennistä ei kannata puhua lainkaan, mikäli luoton kanavat kuivuvat maailman kauppavirroilta.
Irlannin kriisipaketissa on meillä euromaiden asukkailla valtti, jota Kreikan kohdalla ei ollut. Britannian pankit ovat laittaneet naapuriinsa yli 200 miljardia euroa ja siksi Lontoo on paketissa mukana. Suomenkin pitää olla muiden joukossa.
SDP:n eduskuntaryhmä näyttää äänestävän kaikkein huonoimman vaihtoehdon puolesta. Ja yksimielisesti. Kansalaissotaan välillä kriittisesti suhtautuva Eetu Salin sanoi kerran , että porukassa ollaan, vaikka se tekisi tyhmyyksiäkin.
Liisa Jaakonsaari
Kirjoittaja on SDP:n europarlamentaarikko