Naisissa yhdentoista parhaan joukossa oli peräti kuusi norjalaishiihtäjää ja kuuden joukossa neljä. Venäjä oli miehissä hyvä, mutta naiset olivat yllättävän huonoja. Heidän systeemissään hiihtäjien täytyy olla heti alkukaudesta lähtien kovassa kunnossa, jos aikoo päästä kiertämään maailmancupia. Ruotsalaisten tiedettiin olevan hyvässä kunnossa ja he olivat.
Suomalaishiihtäjien ilme oli alakanttiin Jällivaarassa. Juha Lallukka oli oikeastaan koko viikonlopun osalta Suomen joukkueen paras hiihtäjä. Omat urheilijani, Sami Jauhojärvi ja Pirjo Muranen, hiihti kumpikin ok-hiihdot. Mustin maailmancupin avaus ei ollut katastrofi, mutta olisi se voinut paremminkin mennä. Hänen viestihiihtonsa oli tuloksellisesti normaali ja huomioiden, että kisa oli noin viides pertsan lenkki, se oli suorituksena hyvä. Uskon, että tästä se alkaa rullata ja hyvässä vaiheessa olemme menossa.
Suomen joukkueesta eniten odotettiin Riitta-Liisa Roposelta ja uskon, että hän odotti itsekin vähän enemmän. Ritu ei kuitenkaan pysynyt sillä tasolla, millä hän hiihti viikkoa aikaisemmin Oloksella. Esimerkiksi Italian Arianna Follis sai pidettyä tasonsa, mutta monen muun hiihtäjän taso putosi Jällivaarassa.
Jällivaaran rata vaikutti myös siihen, että naisten kisan kärjessä oli myös sellaisia hiihtäjiä, jotka eivät Rukalla pärjää. Kun siirrytään Rukan maisemiin ja pidempiin nousuihin ja kovempiin maastoihin, niin on odotettavissa etenkin kaksikko Petra Majdic - Justyna Kowalczykin nousua. Rukalla hiihdetään sunnuntaina yhdistetyn lenkkiä, jossa lasketaan melkein koko ajan ylös ja alas. Se on kuin paippia hiihdettäisiin.
Suomalaisittain en odota ensi viikonlopusta naisten puolelta megasuorituksia. Siltä osin viime viikonlopusta olisi voitu odottaa enemmänkin. Aino-Kaisa Saarisen poissaolon myötä Suomen joukkueesta puuttuu perinteisen tykki. Kerttu Niskanen on vielä sairaana ja Pike on keskenkuntoinen. Koska kyseessä on kuitenkin mini-tour, niin Ritu voi lopputuloksissa voi nousta sunnuntain takaa-ajokisan ansiosta hyviin asemiin ja maailmancupin keulasijoituksille.
Björgenin ylivoima oli kuitenkin Jällivaarassa sitä luokkaa, että on pakko nostaa hänet kauden kestoennakkosuosikiksi, ellei hänelle tule sairauksia tai harjoitteluvirheitä. Näyttää myös siltä, että Therese Johaug ja Marthe Kristoffersen ovat hyvässä kunnossa.
Miehissä tilanne on huomattavasti tasaisempi. Rukalla on ohjelmassa kaksi perinteisen kisaa, sprintti ja lyhyt normaalimatka, joten on mielenkiintoista nähdä, että kuka kisan oikeasti voittaa. Kun Petter Northug ei ole kunnossa, niin Dario Cologna on varmasti vahvoilla. Näin voi veikata viime viikonlopun perusteella. Marcus Hellner on ehkä kuitenkin tulevanakin viikonloppuna jälleen ennakkosuosikki.
Sprintin merkitys on tässä tapauksessa sprinttihiihtäjille normaalia pienempi, sillä arvokisoissa matka hiihdetään eri hiihtotavalla ja nyt se on osa minitouria. Tosin Suomen joukkueella on monta sprinttiin erikoistunutta hiihtäjää kisassa mukana.
Suomalaisittain odotan eniten Mustilta ja Matti Heikkiseltä. Matti hiihti kuitenkin Jällivaarassa hyvin viestissä. Lari Lehtonen pystynee hiihtämään normaalimatkat poikien tahtiin, mutta on selkeästi tuota kaksikkoa sprintissä jäljessä. Toivon myös, että joku sprinttihiihtäjistä pystyy nousemaan pisteille. Nyt siihen olisi saumaa, vaikka tähän aikaan vuodessa kisoissa onkin hiihtäjiä on todella paljon.
Rukan maailmancupissa kannattaa kiinnittää huomiota nuoriin hiihtäjiin, sillä heitä tuntuu nousevan esiin. Saksan joukkueessa Tim Tscharnke on noussut voimakkaasti ylöspäin. Kanadan Alex Harvey löi itsensä jo viime vuonna läpi ja edelleen kehotan huomioimaan Kazakstanin Aleksei Poltaranin, joka on perinteisellä hiihtotavalla hyvä. Venäläiset nuoret hiihtäjät ovat myös lyöneet itsensä läpi laajalla rintamalla. Joukkueessa on paljon parikymppisiä hiihtäjiä, jotka ovat ikäluokassaan maailman kärkeä ja miehissäkin on jo jonkin asteista nuorten miesten esimarssia havaittavissa. Miesten puolella kausi onkin entistä tiukempaa ja tasaisempaa, mitä se on aikaisemmin ollut.
Suomalaisille Ruka on perinteisesti ollut hyvä kisaviikonloppu, mutta nyt tekee mieleni käyttää mutta-sanaa. Mini-tour heikentää tilannetta huomattavasti. Kaksi ensimmäistä päivää ovat suomalaisille hyviä ja toisaalta asetelmia parantaa myös se, että Rukalla ei ole mitään Tour de Skin kaltaista loppunousua.
Mini-tourit ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen, sen verran voimakkaasti niitä ajetaan kilpailukalenteriin. Näin ollen niiden vastustaminen kannattaa nyt viimeistään lopettaa ja keskittyä pikemminkin niihin harjoittelemiseen. Kansainvälisellä hiihtoliitolla on jo pitkään ollut tavoitteena mini-tourien liittäminen uuteen arvokisakuvioon ja se taas tuo väistämättä eteen tilanteen, jossa hiihtäjät valitsevat tarkemmin hiihtämänsä yksittäiset maailmancupit ja vähentävät niiden kokonaislukumäärää.
Reijo Jylhä