Mikko Haapakoski sai siis väistyä - ainakin itselleni melko odotetun - uuden päävalmentajan Hannu Aravirran tieltä. "Ara" oli oikeastaan ainoa kotimainen vaihtoehto, joka oli saatavilla Kärppien uskottavuuden kannalta. Ulkomaisia kandidaatteja varmastikin olisi ollut pilvin pimein, mutta väittäisin kotimaisuuden ja sen, että Aravirta on Oulun poikia, vaikuttaneen päätökseen.
Maajoukkueemme entisellä päävalmentajalla on myös näyttöä kuinka rämpiminen saadaan käännettyä jopa mestaruuteen asti Jokerien ajalta. Saattaapi myös olla niin, että jos kärppäkäskyttäjäkin olisi ulkomaalainen, voisi puoli Suomea miettiä, miksi meidän joukkueessamme on vain puolet suomalaisia. Pelaajistohan alkaa koostua jo yhä enemmissä määrin ulkolaisista.
Kärppien pistekeskiarvo Haapakosken aikana oli n. 1,17 peliä kohti, mikä olisi vanhan kahden pisteen pelien aikana ollut ihan hyväkin, mutta kun nykyään jaetaan kolme pistettä, se ei riitä - ainakaan Kärppien tasoiselle joukkueelle - tuskin millekään muullekaan organisaatiolle. Se jää vielä nahtäväksi tuleeko muitakin vaihdoksia esimerkiksi Lappeenrannan suunnalla. Siellä eivät tosin nuo menestysodotukset taida olla ihan yhtä korkeat kuin Oulussa. SaiPan pomot kuitenkin uskaltavat tehdä ratkaisuja, kuten parhaan pistemiehen Scott Barneyn poispistäminen rattijuopumuksen vuoksi osoitti, toki itärajan tuntumassa on ennenkin vastaavia sattunut. Ilmalassakin saattaa vielä jotain tapahtua.
Kärppien ratkaisun ajankohta jäi hieman askarruttamaan, sillä tuskin sitä aivan viikonlopun aikana on tehty -tai tehtiin, mutta mietitty on varmasti pidempään. Kaksi viikkoa sitten olisi ollut maajoukkuetauko, jolloin uusi koutsi olisi saanut aikaa tutustua paremmin joukkueeseen ja ehkäpä viedä omaa pelitapaansa sisään paremmalla ajalla. Luultavasti siellä on kuitenkin haluttu antaa "omalle pojalle" mahdollisuus viimeiseen kipurajaan saakka. Kotitappio Bluesille taisi olla se.
Syksy on muuten mennyt melko odotetusti, tosin länsirannikon Ässät ja TPS ovat vaihtaneet ennakkokaavailujen mukaista marssijärjestystä. JYP jyrää aivan omassa kastissaan ja myös HIFK ja Lukko ovat olleet hyviä - Ässistä puhumattakaan. Porin ylpeys on aivan varmasti liigan tämän syksyn suurin positiivinen yllättäjä.
Jyväskylän hurrikaanit ovat todellakin riehuneet. Vastustaja toisensa jälkeen on saanut huomata kuinka vaikeaa on tehdä maali JYPiä vastaan. 28 maalia omiin 24:ssä pelissä on tällä tasolla uskomaton suoritus. JYP on myös tehnyt maaleja ihan hyvään tahtiin. Jossain vaiheessa sielläkin tulee suvantovaihe, mutta koska ja kuinka syvä ja pitkä se on (jos on) jää nähtäväksi. JYPin materiaali on joka tapauksessa niin vahva ja laaja, että se mahdollinen heikompikin jakso saattaa tuoda pisteitä miltei samaan tahtiin kuin tähänkin mennessä. Mestaruutta on toki vielä liian aikaista jakaa, sillä kevät on kaukana ja siirtoikkuna on auki vielä pitkään. Joillakin seuroilla saattaa vielä löytyä lamasta huolimatta jostain kätköstä vielä yllättävänkin paljon rahaa.
SM-liiga vaihtoi lauantaipelien alkamisajankohtaa puolitoista tuntia myöhemmäksi tälle kaudelle kokeiluluonteisesti. Pääsyy tähän lienee virvokkeiden myynnin lisääminen vaikkei sitä julkisesti olekaan myönnetty. Itselleni sillä ei oikeastaan ollut eikä ole mitään merkitystä onko peli viideltä vai puoli seitsemältä lauantaina, kunhan on. Sveitsissä pelatessani lauantaipelit alkoivat iltakahdeksalta eikä ongelmia ollut. Toimii vaihdos yleisömäärien kannalta hyvin tai huonosti jää nähtäväksi.
Omituista siinä kuitenkin on pelaajien napina. Ammattilaiset valittavat kuinka perheelle ei jää aikaa lauantaisin tarpeeksi. Sunnuntait lienevät vapaapäiviä miltei poikkeuksetta, ja jos verrataan esimerkiksi pariin muuhun ammattilaissarjaan kuten NHL ja KHL, täällä pelaajat pääsevät kotiin miltei poikkeuksetta joka yöksi ja harjoitukset ovat aamupäivisin - eli yleensä maanantait, keskiviikot ja perjantait tuon sunnuntain lisäksi ovat miltei puolesta päivästä sitä mahdollista laatuaikaa perheen kanssa. Tuollainen puolitoista tuntia lauantaista on yksi ja sama kun saa tehdä työtä jota rakastaa - kaikki pelaajat ainakin sanovat niin tekevänsä. Jos työnantaja saa mielestään enemmän rahaa kirstuunsa tuollaisella ratkaisulla, niin eikö se olisi myös pelaajien etu? Luultavasti kokeilu jää sellaiseksi, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Mika Nieminen
Kirjoittaja on YLE Urheilun jääkiekkoasiantuntija