Kauden mc-avauskisa näyttää suuntaa, missä vaiheessa eri maiden urheilijat ovat valmistautumisessa kohti Holmenkollenin MM-kisoja. Uskon silti, että kovat ovat kovia nyt ja helmi-maaliskuussa. Myös yllätysnimiä saattaa tosin tulla keulaan.
Minä olen avannut kauden jo kolme kertaa aiemminkin Jällivaarassa,, joten tutuille laduille mennään Sijoitukset ovat olleet välillä 8-17. Tulevan viikonlopun tulos jää nähtäväksi, mutta yksi positiivisimpia asioita on jo tiedossa: saamme mukaan kaksi viestijoukkuetta. On kiva saada nuoria ja uusia tyttöjä mukaan katsomaan ja oppimaan isompien kisojen tunnelmaa ulkomaille. Ja vähän asian vierestä voin todeta, ettei varmaan koskaan Suomen naisten maajoukkueen keskipituus ole ollut näin lyhyt: noin 163cm! (Laskin tähän lauantain kisaan osallistuvat)
Itse avasin kilpailukauden viime viikonloppuna Oloksella. Perjantaina hiihdin sprintin aika-ajon, josta tuloksena oli 11. sija. Ero keulaan ja tiettyihin kilpailijoihin kertoo, että täysin oikeita asioita ollaan tehty. Todella kova kuukauden harjoitusjakso täällä Lapissa on mennyt täysin suunnitelmien mukaan, ja kova harjoitusmäärä näkyi pienenä lihasväsymyksenä. Sunnuntaina oli vuorossa kympin vapaan kisa, joka kertoi samat asiat, jotka olivat havaittavissa jo perjantaina: suoritus oli tasapainoinen ja teknisesti hyvä, mutta varmasti lisää vauhtia on luvassa, kunhan lihakset vähän palautuvat.
Harjoittelua kertyi edellisen neljän viikon aikana 80 tuntia, josta viimeisellä viikolla 22 tuntia. Kilpailuissa käytän aina sykemittaria ja lihasväsymyksen huomaa parhaiten maksimisykkeessä. Silloin kun olen levännyt ja lihaksisto kunnossa, kilpailun aikainen syke on noin 12-15 pykälää korkeammalla kuin sunnuntaina Oloksen kilpailussa oli. Maanantai menikin sitten peiton alla. Kolme kertaa kävelin kipakassa pakkasessa syömään ja ei kun takaisin sängyn pohjalle.
Nyt luottavaisena Ruotsia kohti!
Ritu
PS. Vanha suomalainen sananlasku sanoo että "ei sota yhtä miestä kaipaa", mutta tässä tapauksessa se kaipaa kovasti yhtä naista! Kovasti nuorentunut naisten joukkueemme tarvitsee ehdottomasti johtotähtemme viestiin. Pikaista paranemista Aino-Kaisa!!! Aikku on meistä kaikista treenannut varmasti eniten ja koviten jo vuosia. Aikku tulee varmasti vahvana takaisin jo viimeistään vuodenvaihteessa!