Suomen julkisessa taloudessa on huomattava kestävyysvaje. Tulot eivät enää kasva samassa tahdissa menojen kanssa. Tilanteen korjaaminen edellyttää mm. työurien pidentämistä, tuottavuuden kasvua, verotukseen liittyviä ratkaisuja sekä menojen karsimista.

Muutos koskee myös puolustusvoimia. Se tarkoittaa käytännössä lähivuosina merkittävää rakennemuutosta. Sekä toiminnat että rakenteet, hallinto mukaan lukien, on uudistettava. Tulevaisuudessa puolustusvoimat toimii uusin tavoin ja uusituissa kokoonpanoissa.

Uudistuksen toteuttamiseksi toimenpiteisiin on ryhdyttävä välittömästi. Toiseksi on pidettävä kiinni voimassa olevista turvallisuus- ja puolustuspoliittisista linjauksista. Sen mukaisesti puolustusmenot kasvavat kahdella prosentilla vuosina 2011-2015. Se luo sillan tulevaisuuteen. Panostamalla puolustusvoimien kehittämiseen tänään pääsemme suurempiin säästöihin tulevaisuudessa suorituskykyä murentamatta.

Miksi näin pitää menetellä? Se johtuu siitä, että yleensä säästöjä etsittäessä katse kohdistuu helposti puolustusmenoihin. Puolustusmenoista leikkauksia on kuitenkin lähes mahdoton saada aikaan nopeasti ja samalla järkevästi. Esimerkiksi materiaalihankinnat on sidottu vuosiksi eteenpäin. Tämä tarkoittaa sitä, että leikkauksia jouduttaisiin etsimään muualta. Jos säästöjä tehtäisiin tässä ja nyt, jouduttaisiin toimintaa supistamaan voimakkaasti sekä mahdollisesti irtisanomaan henkilöstöä.

Rakenneuudistuksen rinnalla on kehitettävä yleistä asevelvollisuusjärjestelmää. Risto Siilasmaan tiistaina julkistettava selvitysryhmän työ on hyvä lähtökohta tälle toiminnalle. Myös tulevaisuuden puolustusratkaisun on perustuttava yleiseen asevelvollisuuteen. Rakennemuutos koskettaa kuitenkin myös sitä. Jo pelkästään ikäluokkien pieneneminen tarkoittaa, että vuodesta 2015 eteenpäin meillä on vuosittain noin 3000 varusmiestä vähemmän koulutettavana. Se johtaa väistämättä myös sodan ajan reservin pienenemiseen.

350 000 hengen kokoinen reservi on liian suuri, kun ikäluokat pienevät, puolustusmateriaali kallistuu vuosittain noin 7-8 prosenttia ja merkittävä osa maavoimien materiaalista vanhenee jo tämän vuosikymmenen aikana.

Käytännössä tämä tarkoittaa keveämpää rakennetta. Tärkeää kuitenkin on, että siitä seuraavia ratkaisuja ei niiden kipeydestä huolimatta tehdä poliittisen populismin ja aluepolitiikan pohjalta.

Monet Euroopan maat ovat ryhtyneet supistamaan puolustusmenojaan ja luopuvat yleisestä asevelvollisuudesta. Siitä luopuminen ei kuitenkaan ole Suomen tie. Tulevaisuuden Suomessa on edelleen yleiseen asevelvollisuuteen nojautuva uskottava kansallinen puolustuskyky, joka perustuu koko maan puolustamiseen ja jonka ylläpitämisessä laajalla kansainvälisellä yhteistyöllä on keskeinen merkitys.