Samalla mietimme yleensä myös mahdollisia muutoksia ja uusien asioiden mukaan ottamista seuraava vuotta ajatellen. Joillekin syksy on valmentajavaihdoksen paikka, vaikka se ei olekaan niin yleistä yksilö- kuin joukkuelajeissa.

Tämän vuoden kilpailukaudesta jäi ehkä vähän vaisu maku suuhun, mutta toki siihen mahtui mukavia ja positiivisiakin asioita. Odotukset olivat kuitenkin korkeammalla kuin lopputulos Barcelonassa. Kauden päätapahtuma EM-kisat todisti taas sen, että kärki on kapea ja jotta mitalitavoite täyttyisi, niin se vaatisi melkein aina jokaisen kärkiurheilijan onnistumista oikeassa paikassa.

Pitkämäen keihäsmitalin ohella Barcelonan-kisojen positiivisiin suorittajiin voidaan lukea ainakin Jonathan Åstrand ja viestipojat, Petteri Lax, Merja Korpela ja seiväshyppääjät. Vain Tero toi kisoista mitalin, mutta minun mielestäni onnistumista ei kuitenkaan voida mitata pelkästään mitaleissa. Suomessa yleisurheilun ongelmana on, että oma taso ei kovin monessa lajissa vielä riitä mitalille tai finaalipaikkaan. Oma ajatus on kuitenkin se, että mikäli pystyy tekemään kauden parhaansa, tai lähelle omaa ennätystään, niin on kisassaan onnistunut. Moni urheilija jäi Barcelonassa kuitenkin kauaksi omasta tasostaan. Nyt olisi aikaa miettiä, mitä pitäisi tehdä toisin seuraavalla kerralla kun ollaan arvokisoissa, koska jotain muutosta on tapahduttava. Ei ole sattuma, että urheilijalle tulee notkahdus kauden tärkeimmässä kisassa ja tämä trendi on pystyttävä kääntämään.

Palatakseen positiivisiin asioihin, niin erityisesti pari nuorta nousi suuren yleisön tietoisuuteen. Nämä urheilijat tulevat tällä hetkellä Suomen kovista lajeista, eli keihäänheittäjä Sanni Utriainen ja pituushyppääjä Roni Ollikainen. Toivon, että Utriainen pystyy parissa vuodessa nousemaan kansainväliselle tasolle (+60m) ja totuushan on, että nythän se kova työ vasta alkaa. Ollikaisen tulos (8m) 20-vuotiaana on jo kansainvälistä tasoa, joka selvästi nostaa sen arvoa. Nämä nuoret voivat (ja pitäisi) jo parin vuoden sisällä nousta kovalle tasolle ja taistella vähintään finaalipaikoista koti EM-kisoissa Helsingissä. Siinä on sopivasti tavoitetta. 17-vuotiaiden sarjoista löytyy myös lahjakkuuksia, varsinkin pika- ja aitajuoksussa.

Valehtelisin, jos väittäisin (kuten laulu menee...) ettenkö näe myös huolestuttavia piirteitä, varsinkin naisten yleisurheilun puolella. Nuorten arvokisoissa naiset ovat yleensä pärjänneet suhteellisen hyvin, mutta tuntuu siltä, että on entistä vaikeampaa saada nuoret lahjakkaat urheilijat valitsemaan huippu-urheilun pitkäjänteisesti. Naisten maajoukkueen koko Barcelonassa oli pieni ja ns. ”aikuishuippuja” on vähän. Monissa lajeissa pärjää kansallisesti heikoimmilla tuloksilla kuin 10 vuotta sitten. On positiivista, että nuoret tytöt pärjäävät esim. Kalevan Kisoista, mutta samalla on myös otettava huomioon, että johtuuko se tulostason tippumisesta vai lahjakkaiden nuorten tuloksista.

Kansainvälisillä kentillä uusi timanttiliiga tuli vanhan kultaisen liigan tilalle. Minusta tämä oli hyvä muutos siinä mielessä, että se antoi mahdollisuuden kaikille lajeille olla mukana kovissa rahakisoissa. Niin, paitsi moukarinheitto jota syrjittiin vedoten nurmikenttien tuhoamiseen. Tärkeintä tässä uudistuksessa on ehdottomasti laaja lajiskaala, joka takaa jokaiseen lajiin riittävästi korkeantasoisia kisoja. On myös selkeästi status asia, että otetaan kaikki lajit mukaan. Kesän aikana nähtiin kovia kamppailuja ja oli selvästi positiivinen asia, että esim. miesten satasella oli ”tasaisempaa kuin ennen kärjessä” . Loppukauden aikana tuli vielä uusi ME 800 metrillä. Vielä kesän viimeisimmässä kisassa Continental Cup:ssa Splitissä tuli kovia tuloksia muun muassa miesten seipäässä, jossa vaadittiin 595cm voittoon sekä naisten korkeudessa, kun Blanka Vlasic hyppäsi 205cm kotikatsomon edessä.

Splitin kisassa näkikin, kuinka paljon ”oman urheilijan” pärjääminen vaikutti katsomojen täyttymiseen (vertailu la ja su) ja tunnelmaan hienolla uudella stadionilla. Tulikin mieleen, että kyllä se on niin, että mikäli halutaan Olympiastadion täyteen omissa EM-kisoissa, niin meillä on myös oltava riittävän paljon hyviä omia urheilijoita tulessa. Niihin kisoihin on nyt aikaa vajaat kaksi vuotta ja toivon, että urheilijat ymmärtävät millaisen mahdollisuuden kotikisat tarjoavat heille. Toivotaan, että lahjakkaat nuoret kehittyvät kahdessa vuodessa harppauksella eteenpäin ja kun nykyiset huiput ovat vielä mukana kahden vuoden päästä, niin Suomen yleisurheilulla on kyllä näytön paikka.

Mikaela Ingberg