Montemor-O-Velhossa sijaitseva kisapaikka oli aivan uusi, tai siis niin uusi että työmiehet painoivat pitkää päivää saadakseen olot soutajille sopiviksi ennen kisojen alkua. Kaivurit kaivoivat ja asfalttimiehet ahkeroivat, isot putket pulppusivat altaaseen vettä, jotta Fisan (kansainvälinen soutuliitto) säännöt riittävästä vesimäärästä soutajien alla täyttyisi. Täytynee sanoa, että alkupäivien treenit tehtiin ikään kuin ”työmaalla”… ryske ja pauke, hiekkapöly ja vesiputkien pyörteet toivat haastetta tekemiseen. Kokemus tämäkin.
Alkuerämme lähti reippaasti liikkeelle, mutta vauhtimme hiipui kisan keskivaiheilla jolloin hävisimme taistelussa maitohappoja vastaan… loppukirissä runnoimme väkisin maaliin. Semifinaali sujui samalla sävelellä kuin alkueräkin, tahmeata menoa.
Sunnuntain B-finaaliin piti miettiä tarkasti ajatuksiaan… ei saisi antaa pettymykselle valtaa vaan pitää jaksaa keskittyä startista kalkkiviivoille asti! Viimeinen kisaveto olikin jo parempi kuin aiemmat startit. Taistelimme jokaisella solulla, kaikki voimat jäivät matkan varrelle, se riitti tällä kertaa 10. sijaan.
Kisojen jälkeen ajatukset ovat usein aivan sekaisin… menneet kisat pyörivät mielessä, onnistumiset ja epäonnistumiset valtaavat mielen. Kotimatkalla ehti miettiä ja pohtia mennyttä sekä tulevaa… bussimme starttasi hotellilta maanantaina klo 04.00 ja kotioven avasin samana iltana klo 21.05. Pitkä ja rankka reissu on nyt takana, edessä viikko kevyempää treeniä jonka jälkeen paluu taas normaaleihin treenikuvioihin.
Portugalin auringon jälkeen suomen syksy tuntuu pirtsakan rapealta!
Minna ja Sanna