Ferrari osaa kylmän pelin. Mitä heikommin pystyy hyödyntämään sen antamat mahdollisuudet, sitä kovempaan puntariin lojaalisuus laitetaan.
Kisainsinööri ylisti Felipe Massaa Hockenheimin kisan jälkeen ja hehkutti radiopuhelimen välityksellä, että ”Felipe on palannut”. Se kertoo selvästi sen, että Massalla on todella ollut suuria ongelmia tällä kaudella saada omat suorituksensa kasaan.
Mikäli katsotaan vain yksittäistä kilpailua, yhdyn täysin Massan näkemykseen siitä, että hän olisi Hockenheimissa ansainnut voiton. Niin hyvin hän pitkästä, pitkästä aikaa ajoi.
Massan auto näytti olevan vaikeampi ajaa kuin tallikaveri Fernando Alonsolla. Tullessaan mutkiin Ferrarin etupäässä ei tuntunut olevan pitoa. Massa joutui ajamaan kaarteisiin ylikovaa, yliyrittämällä, mutta silti hän piti Alonsoa takanaan pitkän matkaa. Se oli loistava suoritus tähän asti vaikeuksissa rämpineeltä brasilialaiselta.
Massan osalta Hockenheimin kisa ja koko tämä kausi oli kuitenkin pelattu jo aiemmin. Hän voi vain katsoa peiliin ja todeta, että oli itse ajanut itsensä tilanteeseen, jossa oli parempi päästää Alonson ohi ja voittoon. Tätä ei olisi tapahtunut, mikäli alkukauden tulokset olisivat olleet Alonsoon nähden merkittävästi paremmat.
Vaikka sävel olikin toisaalta katkera ja toisaalta nolokin, Massa ja Alonso puhuivat molemmat samaa kieltä. Toinen pala kurkussa ja toinen selitellen.
”Me teemme töitä tallille ja sen parhaaksi”. Poikkeuksellista oli, että tällä kertaa molemmat ottivat esiin myös sanan yhtiö. ”Me teemme töitä yhtiön parhaaksi”.
Urheilustahan tässä on kysymys, mutta nyt esille tuli myös kaikkien osapuolten bisnesminä. On muistettava, että talli on oma yhtiönsä ja kuljettajat edustavat omia yhtiöitään. Kuljettajat ovat palveluntarjoajia, eivät työntekijöitä. Jotta jokainen pääsee parhaaseen mahdolliseen tulokseen, kantavat asianosaiset kumppanit oman kortensa kekoon. On annettava aina tilanteen kannalta paras mahdollinen palvelu.
Tästä kulmasta katsottuna Massalla oli täysi syy päästää Alonso ohi. Oma kunnia sai jäädä asiakasyrityksen edun taakse. Ferrari ajoi kaksoisvoittoon eli talli sai täyden pistepotin. Alonso saatiin parempiin asemiin MM-taistelussa. Massa joutui urheilijana nielemään valtavan pettymyksen, mutta hän myös tietää saavansa siitä ruhtinaalisen korvauksen. Italialaiset muistavat nämä teot ikuisesti. Myös Alonso jäi tallikaverilleen suuren palveluksen velkaa.
Lienee turha tuoda tässä esille se, että Formula 1 on äärimmäisen kovaa peliä, jossa tallit ja kuljettajat tuijottavat vain omaa napaansa päästäkseen haluamaansa tulokseen. Päätöksenteon motiivit, menettelytavat ja niiden seurauksien käsittely eivät kuulu kenellekään muulle. Ei kilpakumppaneille, ei yleisölle, ei medialle.
Kukapa tietää, vaikka tällainen toiminta oli osa Massan jatkosopimuksen turvaamista aikaisessa vaiheessa. Kyllä Ferrari on osoittanut antavansa kaikkensa Massan eteen jatkettuaan sopimusta, sillä tulosten valossa hän ei sitä välttämättä olisi vielä ansainnut.
Antamalla radion välityksellä tiedon ”Alonson olevan nopeampi” tallin johto siirsi vallan päätöksestä Massalle itselleen. Vaihtoehtoja ei tietenkään ollut. Massa joutui taistelemaan omia tunteitaan vastaan. Tunteet oli kuitenkin laitettava kylmästi sivuun, jotta hän pystyisi osoittamaan lajin vaatimaa kovuutta. Oli vaan hoidettava oma osuutensa ja päästettävä Alonso ohi. Kylmän viileästi.
Ihmisenä Massa joutuu pitkään sulattelemaan menettämäänsä voittoa ja kohtamaansa julkista nöyryytystä, mutta vastapainoksi hän voi nyt koko sydämestään sanoa laittaneensa kaiken peliin tallin puolesta.
Niin kuin hekin ovat hänen kohdallaan tehneet.
Kun unohdan hetkeksi voiton ratkaisseen tapahtuman, Hockenheimin kisassa oli hienoa se, että molemmat Ferrari-kuljettajat ajoivat kärjessä. Ja samalla talli palasi voittokantaan. Ilmassa on merkkejä Ferrarin noususta Red Bullin ja McLarenin haastajaksi. Loppukautta ajatellen MM-taistelu saattaa sittenkin huipentua paremmaksi kuin odotin.
Juuri siksi olisin todella hartaasti toivonut voiton ratkeavan ajamalla.
Ferrari joutui taas silmätikuksi. Tallissa on siihen totuttu ja loppujen lopuksi huonokin julkisuus on aina käännetty voitoksi.
Kaikki julkisuus on loppupelissä hyvää julkisuutta, mutta silti tallin sponsoreiden organisaatioilta vaaditaan näissä tilanteissa kovuutta. En tiedä miten Ferrarin kumppaniksi tälle kaudelle ryhtynyt Santander on sponsorointistrategiansa kirjoittanut, mutta markkinoinnin kannalta Hockenheimin kisa olisi mielestäni voinut päättyä paremminkin.
Santander toimi Hockenheimin kisan pääsponsorina. Pankki oli hankkinut kisan nimioikeudet ”Formula 1 Grosser Preis Santander von Deutschland”. Samalla tavalla pankki omisti nimioikeudet myös edellisessä osakilpailussa Englannissa.
Nyt kun Ferrari sai viimeinkin autonsa voittajatasolle, kaikki odotukset kohdistuivat pankin kotimaan Espanjan edustajaan. Alonso korkeimmalla korokkeella, logot rinnassa ja palkintopallitausta Santanderin väreissä; täydellinen suoritus.
Markkinoinnin kannalta Massan voitto olisi kuitenkin ollut vähintäänkin yhtä arvokas etenkin, kun yleisö tiesi odottaa tallimääräystä ja molemmat Ferrari-kuljettajat olisivat joka tapauksessa nousseet palkintopallille.
Mika Salon 11 vuoden takainen tapaus on noussut esille Massa-Alonso jupakan myötä.
Saksan GP vuonna 1999 oli jännittävin F1-kisa, jonka olen koskaan elänyt.
Seisoin tuon Hockenheimin kilpailun alusta loppuun Ferrarin varikkopilttuussa tallin henkilökunnan kanssa kuunnellen radioliikennettä ja jännittäen Mikan henkilökohtaisen avustajan roolissa. Ferrari oli saatu uskomattomaan iskuun. Silloin ajettiin vielä Hockenheimin vanhalla, erittäin nopealla radalla. Autoon oli juuri saatu kiinni tuota kisaa varten hyvin pitkälle kehitettyjä aerodynaamisia osia, joiden myötä Ferrari kirjaimellisesti lensi suorien päässä.
Kaikki osui Mikan osalta nappiin, vaikka kyseessä oli vasta toinen kisa Ferrarilla. Hän oli kisan aikana selvästi tallikaveriaan Eddie Irvineä nopeampi. Ei virheen virhettä.
Mikan ajaessa johdossa tiesin, miten tässä tulee käymään. Tiesin, että jossain vaiheessa luureista kuuluisi napsahdus varikkomuurilta lähtevän mahtikäskyn merkiksi.
Mutta siihen asti elettiin täysillä, syke tapissa.
Kun tallipäällikkö Jean Todt sitten avasi radionsa ja kuulin käskyn päästää Irvine voittoon, saatoin tuntea sisimmässäni Mikan fiilikset. Pettymys oli valtava itsellenikin.
Mutta Mika teki niin kuin hänen asemassaan kuuluikin tehdä. Hänen tehtävänään oli vain ja ainoastaan luoda parhaat mahdolliset edellytykset Eddielle ja Ferrarille mestaruuden voittamiseksi.
Hän tiesi kuljettajana ajavansa täydellistä kisaa. Oma kunnia sai kuitenkin jäädä taka-alalle.
Ferrari muistaa sen vielä tänä päivänäkin.
Kerran firman mies, aina firman mies.
Jukka Mildh