Perinteiden ja suosion myötä Tour de France lienee suurin esikuva useille muiden lajien kisakiertueille. Koko kauden kestävä maailmancup ei riitä, vaan halutaan tiiviimpiä kokonaisuuksia. Esimerkiksi Keski-Euroopan mäkiviikko ja Tour de Ski ovat tapahtumina nousseet suuremman yleisön tietoisuuteen.

Mitä suuret edellä, sitä pienet perässä, niinpä suunnistus aloitti kesäkuussa oman tourinsa: Nordic O-tourin. Tavoite on tehdä tapahtumasta palkintorahoilla ja televisioinnilla höystetty tunnettu perinne. Mutta kannattaako luoda täysin uutta, kun lajissa on jo klassikoita?

Suunnistuksessa viestit ja vuosittaiset 1-2-päiväiset kilpailut täyttävät kalenterin keväällä ja syksyllä. Kesään kuuluvat rastiviikot, joiden perinteen aloitti vuonna 1965 Ruotsin O-ringen, jossa osallistujia on vuosittain 12 000-25 000. Suomessa meneillään oleva Kainuun rastiviikko (vuodesta 1966) ja Fin5 (1984) kilpailevat keskenään peräkkäisillä viikoilla, mutta molempiin riittää 3000-5000 osallistujaa 20-25 eri maasta.

Muissakin maissa useamman päivän tapahtumat keräävät lajin harrastajat ja kilpailijat yhteen, vaikka tapahtumat ovatkin pienempiä. Ennen kuin MM-kilpailut ja maailmancup muuttuivat suunnistuksessa jokavuotisiksi, oli urheilijoiden päätavoite kauden keskellä rastiviikoilla.

Miksi luoda keinotekoista, kun voitaisiin näyttää sitä, mikä nimenomaan tässä lajissa on erikoista ja hienoa. Rastikansa tulee kisoihin urheilemaan myös itse, mutta miksi huiput viedään lajin massasta erilleen? Vaikka tarkoitus on lisätä kiinnostusta lajin ulkopuolella, täytyy tapahtuman arvostuksen lähteä lajin sisältä. Ja juuri se toteutuu perinteikkäissä kisoissa, jotka tapahtumina ovat erilaisia ja itse suunnistuksen sisältö on sitä laatua, jota kaikki haluavat.

Rastiviiikkoa ei tietysti voi viedä Tukholman Gamla Staniin, mutta monesti rastiviikoillakin huiput ovat juosseet yhtenä kisana sprinttiä urbaanissa ympäristössä ja muu rastiviikkokansa saapuu katsomaan. Niin myös ensi viikolla Fin5:lla Imatralla.

Uusi tiivis kilpailusarja ei välttämättä saavuta arvostusta edes urheilijoiden kohdalla. Tour de Ski alkaa jo kärsiä ennen arvokisoja parhaiden poisjäänneistä ja samoin Nordic O-tourilta osa huipuista jäi kotiin harjoittelemaan kohti lähestyviä MM-kisoja.

Vai olisiko oma Tour sittenkin juuri sitä, mitä huippusuunnistuksen imago tarvitsee: Pesäeroa retkeilystä, samoilusta kumisaappaat jalassa, vanhoista pihkaniskoista, "on niin kivaa, kun löytyy samalla hyvät marjapaikatkin" -harrastajista. Aika näyttää.