Itse tohdin epäillä kisojen onnistumista turvallisuuden näkökulmasta. Epäilyni perustui omakohtaiseen kokemukseen. Vierailin Etelä-Afrikassa kymmenkunta vuotta sitten, kun selostimme kollegani Hiltusen Karin kanssa yleisurheilun maailmancupin finaalia Johannesburgissa.
Matka lentokentältä hotellille kulki läpi vauraan omakotitaloalueen. Särön rauhalliseen idylliin toi jokaisen talon ympärille rakennettu, piikkilangoin koristeltu, vähintään kolme metriä korkea aita. Matkat hotellilta stadionille teimme bussilla, jonka etu- ja takaovella vartioi rynnäkkökiväärillä aseistettu vartija. En tuntenut oloani kovin turvalliseksi.
Epäilyni osoittautuivat turhiksi, ja samalla kaiketi ennakkoluuloisiksi. MM-kisojen turvakoneisto toimi moitteettomasti, ja väkivaltaiset tapahtumat nousivat otsikoihin vain pelikentällä. Menestyksensä innoittamana Etelä-Afrikka aikoo hakea vuoden 2020 kesäolympiakisoja. Kisat saamalla se tekisi toistamiseen afrikkalaista urheiluhistoriaa, sillä maasta tulisi myös mantereen ensimmäinen olympiaisäntä.
Mies tai pallo
”MM-kisojen loppuottelua voisi verrata tantraseksiin”, totesi aamu-tv:n Urheilun jälkiviisaissa Ilta-Sanomien mainio kollega Juha Kanerva. ”Koko ajan edettiin rauhallisesti, mutta varsinaiset kliimaksit jäivät vähemmälle”, mies jatkoi. En tunne kyseistä rakkaudenalaa, mutta ainakin loppuottelun perusteella se vaikuttaa pikemminkin hurjalta kuin rauhalliselta puuhalta.
Finaalin englantilaistuomari Howard Webb nosteli korttejaan kuin junansuorittaja lippuaan. Keltainen vilahti peräti neljätoista kertaa, ja ainakin Nigel de Jongin karatepotkusta olisi voinut palkita suoralla punaisella.
En ymmärrä hollantilaisten taktiikkaa loppuottelussa, sillä taitava joukkue luovutti pelin avaimet nähdäkseni suosiolla Espanjalle. Oranssin nykyinen sukupolvi näyttäisi ymmärtäneen totalvoetballin aivan uudella tavalla. Potkitaan kaikkea mikä liikkuu. Espanja kiitti ja jauhoi neljännen 1-0 -voittonsa putkeen, mistä palkintona maailmanmestaruus.
Suomi kohtaa Hollannin tulevissa EM-karsinnoissa. Päävalmentajamme Stuart Baxter lienee taktiikkansa jo laatinut. Puolustuspeliimme saadaan tarvittaessa lisää potkua entisen päävalmentajamme Laaksosen Olan kuolemattomasta neuvosta. ”Pojat, lähdetään siitä, että jompikumpi pysähtyy. Mies tai pallo.” Vapaaseen käyttöön, Stuart.
Kisojen läpimurtoihin lukeutuu onneksi myös nuorten pelaajien esiinmarssi. Thomas Müller ja Mesut Özil johtivat Saksan nuorukaisten nousua parrasvaloihin. Kaikkiaan Saksan maajoukkue heijasteli muuttuvaa maailmaa, sillä puolet joukkueen pelaajista omaa maahanmuuttajataustan. Samalla reseptillä Suomikin saattaa aikanaan saavuttaa himoitun lopputurnauspaikan.
MM-talvikisat
Etelä-Afrikassa pelattiin MM-historian ensimmäiset todelliset talvikisat. Toki jo Uruguayssa, historian ensimmäisissä kisoissa, pelattiin paikallisessa talvikelissä, mutta tällä kertaa lämpötila putosi joinakin iltoina jopa pakkasen puolelle.
Kylmyys, ja kenttiä armotta piiskannut sade, tekivät pelialustoista ajoittain ala-arvoisia. Siitä miinus järjestäjille, ja vielä pidempi sään haltijoille. Pisimmän miinuksen saavat kuitenkin Port Elisabethin lentokenttävirkailijat. FIFA:n vippien yksityiskoneet tukkivat kentän, ja tuhansilta oikeilta jalkapallofaneilta jäi MM-välierä näkemättä.
Uusi-Seelanti puolestaan jäi kolmella tasapelillään kisojen ainoaksi tappiottomaksi joukkueeksi. Joku voisi pitää heitä kisojen moraalisina voittajina.
”Valkoisten” suurin haaste odottaa kuitenkin kotisaarella, jossa rugby pitää maan urheilukansaa tiukassa syleilyssään. Lajin maajoukkue, ”All Blacks”, on suosiossa ylivoimainen. Jalkapallon MM-menestys tuskin keikauttaa voimasuhteita, mutta lisää jalansijaa jalkapallo NZ:ssa taatusti saa.
Paul ja Kimmo
Saksalainen mustekala Paul kuuluu ilman muuta kisojen onnistujiin. Superjulkkikseksi noussut Paul veikkasi oikein Saksan kaikkien ottelujen voittajat, myös Espanjan välierässä. Paulin kannattaisi tosissaan harkita ammattimaista vedonlyöntiä, sillä seitsemän peräkkäisen oikean arvauksen todennäköisyys on alle prosentti.
Nuorempi kollegani Porttilan Kimmo taitaa harrastaa pienimuotoista urheiluvedonlyöntiä, kuten useimmat urheilutoimittajat. Kimmon vetojen voittoprosenttia en tiedä, mutta viimeistään MM-kisojen aikana hän löi itsensä läpi mainiona, suorastaan runollisena, jutuntekijänä.
”Löytääkö Espanja rytmin, löytääkö se melodian, vai riittääkö jälleen David Villan soolo kantamaan Espanjan askeleen eteenpäin?”, tai ”Arjen Robbenin tukka tuskin on lähtenyt liiasta pallon puskemisesta, mutta kyllä hän myös tuon taidon osaa. 3-1 Hollannille.”
Edelliset ovat Kimmon juttutekstejä. Me like, tätä lisää.
Signmark
Marko Vuoriheimo, alias Signmark, puolestaan viittoi itsensä jalkapallofanien sydämiin. Toukokuussa hän selosti jääkiekon MM-kisoja, ja innostuneen vastaanoton myötä häntä pyydettiin jatkamaan. Tälläkin kertaa homma toimi mainiosti. Marko on mukava kaveri ja kelpo urheilija. Kuurojen maajoukkuemies sekä jalkapallossa että jääkiekossa. Mies siis tietää mistä viittoen puhuu.
Kaikkiaan kuulovammaisten televisionkatselu helpottuu jatkossa, sillä Eduskunta hyväksyi juhannusviikolla lain, joka velvoittaa Yleisradion tekstittämään valtaosan kotimaisista ohjelmistaan. Hieno, ja tervetullut lainmuutos.
Ja mukavaa, että kansanedustajat pystyivät helteiden keskellä, loman jo häämöttäessä, Yleä koskevaan päätöksentekoon. Enää ei puutukaan kuin päätös Ylen rahoituksesta.
Rahalle saa vastinetta. Hollannin ja Espanjan välinen MM-loppuottelu keräsi parhaimmillaan vastaanottimien ääreen runsaat 1,2 miljoonaa katsojaa. Uskon, että kiinnostusta riittää jatkossakin, kun Yle jälleen välittää maajoukkueen kotipelit, ja tutusti Mestarien liigaa.
Loma
MM-jalkapallon jälkeen minulle koitti hartaasti odotettu loma. Se meni pikaisesti, ja tunnustan, turhan kiireisesti. Parit puutarhajuhlat, ja muutama golfkierros. Piipahdus Tallinnassa, jonka vanhakaupunki lumoaa aina. Perheemme naiset ihastuivat kaupungin kahviloihin ja pikkupuoteihin. Minä Olde Hansan hunajaolueen.
Kaksi iltaa vierähti kesäteatterissa. Linnateatterin moderni tulkinta Seitsemästä veljeksestä sai silmät kostumaan. Ilosta. Suosittelen lämpimästi, ja Naantalissahan kannattaa käydä muutenkin.
Juoksunaika
Juhlan jälkeen alkaa aina arki, tällä kertaa tosin turhan nopeasti. Yleisurheilun Euroopan mestaruuksista kisataan ensi viikolla Barcelonassa. Valmistauduin kisareissuuni lomailun ohessa, vaimolta salassa, ja selailin ahkerasti kesälukemistoani, yleisurheilun tilasto- ja taustakirjallisuutta. Jipii.
Jotain opinkin. Barcelonassa eurooppalaisjuoksijat joutuvat outoon tilanteeseen päästessään taistelemaan arvokisamitaleista. Nimittäin, viime vuoden MM-kisoissa oli tarjolla 66 henkilökohtaista juoksumitalia, ja vanhan mantereen juoksijat onnistuivat voittamaan niistä kokonaista viisi! Tällä kertaa koittaa sananmukaisesti juoksunaika.
Tiesittekö muuten, että maailmanluokan mieskeihäänheittäjä kiskaisee paikaltaan jopa 65 metriä? Onnistunut vauhti tuo heittoon lisämittaa parhaimmillaan reilut 20 metriä. Siis onnistunut, eli tämän täytyy tarkoittaa Thorkildseniä. Valitettavasti.
Mielestäni mielenkiintoisia yleisurheilun taustatietoja löydätte lisää EM-kisasivujemme Inside Yleisurheilu -lajiesittelyistä. Uskallan suositella.
Suomalaisten kolmen mitalin ja neljän pistesijan tavoite vaikuttaa pahasti ylimitoitetulta, valitettavasti. Ylen tavoite on tuttu. Välittää kaikki kisatapahtumat suorina lähetyksinä kaikille halukkaille, ilman maksukortteja, ja toivottavasti miljoonayleisölle.
Tapsa