Päätös oli selvä vasta vähän ennen valkolakin päähän laittoa. Päätin keskittyä hiihtoon ja panostus on sata prosenttia.
Olenkin kevään mittaan pyrkinyt saamaan harjoittelun ja siihen liittyvän muun elämisen muutettua kohti ammattimaisuutta. Kaikki on lähtenyt liikkeelle kiireettömyydestä ja stressin vähentämisestä.
Tämä on ainakin näkynyt sairaspäivissä. Ennen niitä oli monta kaudessa, nyt niitä ei ole ollut ollenkaan. Ellei pientä loukkaantumista lasketa toukokuussa, joka johtui osittain omasta jääräpäisyydestä. Teloin hieman polveni kuntosaliharjoituksessa, mutta pitihän sillä yrittää vielä treenata kunnes porraskävely aiheutti suuria ongelmia.
Vaikka panostankin sataprosenttisesti hiihtoon, ei se tarkoita kaikkien huvien pois jättämistä. On asioita joista en ole luopunut ja tuskin tulen koskaan luopumaan. Rakastan grillaamista! Kesääni kuuluukin paljon lihaa, mutta paprika ja sipulikin käyvät, eivätkä ne natriumglutamaatti-makkaratkaan huonoja ole.
Toinen asia, jonka haluan joka kesä kokea, on lavatanssit. En ole mikään parkettien partaveitsi, vaikka tuppaankin aina itse viemään, mutta fiilis lavatansseissa on aivan mahtava. Silloin haen irtautumista hiihdosta, mutta työntekoon palaan heti seuraavana päivänä.
Nyt kun ei ole ollut ylioppilaskirjoituksiin lukua eikä pääsykokeisiin pänttäämisiä, minulle on jäänyt aikaa palautua harjoituksista. Välillä tuntuu aikaa olevan liikaa, ja päivät kuluvat hitaasti. Olenkin kehitellyt erilaisia projekteja itselleni. Projektit ovat vielä liittyneet asuntoasioihin.
Ensiksi muutin opiskelijakämpästä pois, joten täyttelin ja purin muuttolaatikoita. Muuton jälkeen on ollut erilaisten huonekalujen kasaamista. Tämänhetkiseen projektiini kuuluu verhojen ompelu. En ole koskaan osannut ommella, eikä käsityönumeroni olekaan mainitsemisen arvoinen. Tavoitteeksi en asetakaan kuin verhojen pysymisen verhotangossa!
Siirtyminen kohti ammattimaista toimintaa on ollut oikea ratkaisu. Olen nauttinut päätöksestä keskittyä hiihtoon. Silloin pitää takoa kun rauta on kuumaa!
Krista Lähteenmäki