Lahdessa on alkanut suurten asioitten viikko. Kuntaliitosselvittäjä Osmo Soininvaara julkistaa huomenna tiistaina lopullisen esityksensä siitä, miten Päijät-Hämeeseen saataisiin kilpailukykyisempi kunta. Torstaina illansuussa ratkeaa, tuleeko Lahdesta seitsemännen kerran MM-hiihtojen isäntäkaupunki.
MM-hiihdot numero neljä eli 1978 oli yksi ensimmäisiä työpaikkojani Lahdessa. Jotenkin tuntuu, että silloin kaupunkilaiset suhtautuivat MM-kisoihin suuremmalla intohimolla, rakkaudella ja ylpeydellä kuin nyt.
Ilman paikallisten tiedotusvälineitten muutamaa ennakkojuttua keskivertolahtelainen tuskin muistaisi, että kisaisännyys on taas katkolla. En ole kuullut kenenkään ottavan kantaa kisojen puolesta enkä vastaan. Vallitsevalta käsitykseltä tuntuu EVVK eli ei voi vähempi kiinnostaa.
Pohdin mielialojen muutosta kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran kanssa juuri ennen kuin hän lensi ratkaisevaan kokoukseen Turkkiin. Hänelle kisojen hakumatka on toinen, mutta vuoden 2015 kisat olisivat ensimmäiset.
Luulen Myllyvirran osuneen oikeaan, kun hän arveli tunnelman latistumisen yhdeksi syyksi Suomen kansainvälistymistä. Satojen urheilijoitten tulo kaupunkiin pariksi viikoksi ei ole enää niin eksoottinen juttu kuin 1970-luvulla, 1920-, 30- ja 50-luvun MM-hiihdoista puhumattakaan. Ulkomaalaisia näkee muutoinkin, monien muitten kuin minun mielestä jo liikaakin.
Kun hyvinvointi-Suomea rakennettiin, hyvää riitti jaettavaksi. Vasta uusliberalismi ja 1990-luvun lama opettivat meidät laskemaan kaiken rahassa. MM-hiihdot taistelevat samoista veroeuroista kuin lähikirjasto, peruskoulun kerho tai hoitajan palkkaaminen vanhuksille.
Ja sitten on tietenkin se D. Ei ole helppoa ylpeillä siitä, että kotikaupunki on vuoden 2001 MM-hiihdoista lähtien yhdistetty dopingiin. Sen seikan nostavat taatusti Turkissa esiin Lahden kilpailijat Falun, Oberstdorf ja Zakopane.
Kaikesta tästä huolimatta toivon, että suomalaisten plakkarissa olisi tällä kertaa varmoja etukäteen neuvoteltuja ääniä ja että ulkoministeri Alexander Stubb hurmaisi Lahdelle lisää kannattajia kansainvälisen hiihtoliiton hallituksesta niin, että voitto tulisi kotiin.
Kisat parantavat isäntäkaupungin näkyvyyttä maailmalla - ei koko maailmassa, mutta ainakin maastohiihtomaailman medioissa. Omasta isännöimisestämme ja emännöimisestämme sitten riippuu, mitä meistä kerrotaan.
Kovin suuria uhrauksia ei nyt tarvita rakentamiseen, sillä hiihtostadion on maailman cup-kunnossa ja se riittää myös MM-hiihdoissa. Veronmaksajien pussi kestänee normaalimäen remontin ja uuden tuomaritornin rakentamisen.
Sitä paitsi kisavieraat tuovat rahaa kaupunkiin, vaikka en usko eri tutkimuksissa kerrottuihin summiin.
Yksinkertaisesti tarvitsemme juhlaa arjen keskelle. Pelkkä senttien venytys ei vie Lahtea pitkälle, ei yksin eikä mahdollisten liitoskumppanien kanssa.
Merja Åkerlind