Päävalmentaja jyrisi sen jälkeen, kun Suomi oli selviytynyt Kreetan karsintaturnauksesta suoraan ensi vuoden EM-kisoihin. Häntä harmitti, että suomalainen media raportoi karsintaottelut lähinnä kotitoimituksistaan, vaikka Suomi on hänen alaisuudessaan voittanut johtavia lentopallomaita ja päässyt EM-kisoissa välieriin asti.

Berruto on yhtä aikaa oikeassa ja väärässä. Raha ei kasva mediallakaan puussa. Kilpailu lähetysajasta ja palstatilasta on tiukkaa.

Lentopalloa harrastetaan kaikkialla maailmassa, kaikissa maanosissa. Berruto ei sano sitä ääneen, mutta rivien välistä huokuu, että jalkapallo ja jääkiekko saavat suomalaisessa mediassa lentopalloon verrattuna suhteettomasti tilaa.

Eri lajien vertaaminen ja mittaaminen on sallittua, mutta vaikeaa. Jääkiekon harrastuneisuus on kiistatta globaalisti rajoittunutta. Se ei silti vähennä Suomen maajoukkueen ja pelaajien saavutusten arvoa.

Mitalien voittaminen, maailmanmestaruudesta puhumattakaan vaatii aina poikkeuksellista taitoa. Suomalaiset ovat vuosikymmenten mittaan tottuneet elämään Leijonien ja median matkassa – niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin.

Jalkapallossa yksittäiset pelaajat ovat nousseet tähtiluokkaan, mutta maajoukkueen ja seurajoukkueiden menestys odotuttaa yhä. Eri maiden huippuliigoja televisioidaan kaikkialle maailmaan, myös Suomeen. Jalkapallo konkretisoi maailman pienuuden; maailman jalkapallokylä on yhtä ja samaa tiheää asutusta.

Jalkapallon katsojaluvut eivät nouse Suomessa samoihin korkeuksiin kuin monissa muissa maissa. Lentopallo on silti jalkapalloon verrattuna selkeästi takamatkalla. Kärsivällisyys on italialaiselle luonteenlaadulle tunnetusti yhtä luonteenomaista kuin pohjalaisellekin. Berruton kannattaa silti luottaa siihen, että katsomis- ja lukemistottumukset muuttuvat – hitaasti, mutta varmasti - , jos ja kun menestystä seuraa jatkossakin.

Yhtä lailla pitää muistaa, että maassa maan tavalla. Suomi puolustaa joulukuussa kotikisoissaan salibandyn maailmanmestaruutta. Laji on suuressa maailmassa vielä marginaalisempi kuin Suomessa, mutta se ei vähennä saavutuksen arvoa. Mestaruuden uusiminen nostaisi kiinnostusta pinttyneidenkin perinteisten urheiluihmisten keskuudessa, ja se heijastuisi myös mediaseurantaan.

Kiintoisaa on kaiken keskellä havaita, että Suomessa on yksi laji, jonka suosio ja arvostus kestävät siitä huolimatta, ettei lajia harrasteta missään muualla; pesäpallo. Pesäpallon Suomen mestari on samalla maailmanmestari, eikä siinä ole mitään hävettävää.

Lento- ja pesäpallolla on yksi yhteinen ongelma, jonka ratkaiseminen veisi molempia lajeja eteenpäin. Maan pääkaupungissa Helsingissä ei ole vuosiin nähty pääsarjatason pelejä kummassakaan lajissa.

Pesisväki jaksaa jatkaa lohen pyytämistä ja järjestää tänä kesänä perinteisen Itä – länsiottelun Helsingin jalkapallopyhätössä. Ottelu on saanut maakunnissa kansanjuhlan piirteitä, ja HJK:n kesän katsojaennätystä jahdataan tosissaan.

Jos tavoitteessa onnistutaan tai päästään edes lähelle, hihat kääritään vielä kerran ja katsotaan, löytyykö sellaista toimivaa konseptia, jolla Helsinkiin saataisiin superpesisjoukkue.

Se ei olisi mitenkään pois jalkapallolta, mutta jalkapalloväelle hyvä muistutus siitä, ettei lajikulttuurii parane pelkästään sohvalla töllöttämällä ja muita pelejä irvailemalla.

Pitää vaivautua katsomaan pelejä paikan päälle.

Kari Mänty

Kirjoittaja on YLE Urheilun päällikkö