Sunnuntai 18.4. klo 13:18
Luvattua navia ei pikkubussissa ollut, joten ”matkareittivastaava” Marjaana otti tiet haltuun! Hän googlasi karttoja läppärille ja kirjoitti ajo-ohjeita pieneen ruutuvihkoon. Tässä pieni ote hänen muistiinpanoistaan: ”Käänny liittymästä Antwerben, siirry väylälle A1 15,6km… Käänny liittymästä A67, rajanylitys Saksa, 52,4km. Jatka väylälle A4D 42,4km…”
Klo15:52 on 300 km ajettu. Suunnitellaan pysähdystä, mutta kuski (Ilona) jaksaa vielä ajaa niin jaksaa matkustajatkin. Bussissa on ahdasta ja kuumaa, ulkona porottaa aurinko pilvettömältä taivaalta… Ollaanko mietintäleikkiä: jokaisen pitää vuorotellen sanoa joku eläin, automerkki, ruokalaji…keskipenkkirivi vastaan takapenkkirivi =)
Klo 17:43 Juho siirtyi ruokatauon jälkeen puikkoihin. Keskusteltiin ensimmäisen kerran yöpymisestä, ajetaanko yön yli vai etsitäänkö motelli. Ongelmana on, että pitäisi päästä Helsinborgiin asti, jotta olisimme tarpeeksi lähellä Tukholman lauttaa. Helsinborgissa olisimme yöllä…onko yöpaikkoja auki, löytyykö sopiva? Matkaajien ajatusleikit jatkuu… arvaa mitä ammattia ajattelen?
Klo 20:55 Tankkaus ja WC-reissu. Huoltsikalla ei mitään ostettavaa, siis sopivaa syötävää. Tanskaan menevä lautta lähestyy, toivomme mahtuvamme mukaan. Ennakkotietojen mukaan lautta olisi täynnä. Mahduttiin!! Päästään etenemään.
Klo22:43 PUOLIVÄLI!! Oujee…
Maanantai 19.4. klo 01:05
Ekaa kertaa tullimies pysäyttää ja kysyy mistä olemme tulossa ja minne menossa. Belgian rekisterissä oleva bussi ja suomalaiset matkustajat hymyilyttävät tullimiestä. Löysimme Ruotsin puolelta motellin, jossa nukuimme reippaat 4,5h yöunet. Maittava aamupala piristi mieltä ja antoi potkua matkaajien päivään. Tukholman valot alkaa häämöttää… Matka alkaa tehdä tehtäväänsä, väsymyksen huomaa kirvelevistä silmistä, matkapäiväkirjan hitaammasta päivityksestä ja kolottavasta kropasta. Kukaan ei kuitenkaan valita ääneen.
Klo 15:05 Tukholma ja 1520,5km asfalttia takana! Odottelemme Ruotsin lauttaa ja matkaamme seuraavan yön kohti Turkua.
Klo 07:00 TURKU ja SUOMI! Matka jatkuu jokaisella omaan kotikaupunkiin…
Tiedättekö sen fiiliksen kun reissun jälkeen astuu OMAAN KOTIIN? Mikä ihana tunne =)
Kaiken kaikkiaan automatkailu kotisuomeen oli erittäin opettavaista ja avartavaa, etenkin ryhmähenki oli aivan katossa koko matkan, YHDESSÄ ME SELVITÄÄN MISTÄ VAIN!
Nyt muutama päivä palauttelua reissusta, pyykkien pesemistä ja uusien matkalaukkujen pakkaamista kohti Lohjan Kisakalliota… Maikkalanselkä on auki, Lohjalla pääsee soutamaan!!!!!!
Matkailuterveisin, Sanna ja Minna