Meillä on ollut pitkä, tuskainen ja osittain myös vaivalloinen taival näihin kisoihin. Lähes vuosi ollaan oltu yhdessä (88 päivää): on harjoiteltu jäällä, vedetty kuivaharjoituksia, katsottu videoita, tehty ryhmätöitä, kutistettu kalloa ja ajettu pelitapaa alitajuntaan.
Kyllä me voimakkaasti tiedostamme, että tämän joukkueen värikäs yhteinen vuosi päättyy perjantaina 24.4.2010. Meillä on siis tasan kaksi peliä jäljellä. Kaksi peliä, joissa voidaan saavuttaa meidän yhdessä asettama mitalitavoite.
Tämä joukkue, joka vielä elokuussa hävisi kaikki ottelunsa, on kasvanut menestyväksi ja menestystä haluavaksi joukkueeksi. Menestys pohjautuu rohkeuteen (ei uhkarohkeuteen) pelata, virheiden hyväksymiseen ja tietysti äärimmäisen kovaan perustekemiseen hetkestä toiseen.
Tuntuu myös siltä, että on löydetty sopiva balanssi pelitapaan, roolituksiin ja erikoistilanteiden pelaamiseen. Turnauksen jälkeen voidaan puhua yksilöistä, nyt ollaan joukkue, joka antaa tilaa ja happea yksilöille. Yksilöt ratkaisevat aina, mutta yksilön panos ei tule esille, jos joukkue ei toimi omien, yhdessä laadittujen normien (sekä jäällä että siviilissä) mukaan.
Meillä on joukkueessa kaikilla oma tehtävä hoidettavana, josta täytyy ottaa "sata-vastuu". Oman homman hoitaminen ja omalla esimerkillä johtaminen on edellytys sille, että myös kaverilta voi vaatia kovaa tekemisen tasoa.Vaatiminen on siis myös toisen kykyjen arvostamista. Tätä joukkuepropagandaa on myös luottaminen siihen, että jokainen kentällä tekee oman hommansa, jos kaveriin ei luota, niin se särkee pelin koordinaatiota, koska tällöin joutuu ennakoimaan ja paikkaamaan. Aivan eri asia on, kun paikkaa kaveria jonkun virheen jälkeen.
Siis tällä joukkueella on yhteistä peliaikaa jäljellä vähintään 120 min. Siihen meidän fokus!!
SM-liigaa on myös kundien kanssa mietitty ja ihmetelty. Siis että finaalisarjaa tulee pelaamaan runkosarjan 5. ja 6. Hienoa! Kyllä me odotetaan pitkää sarjaa. Kotikenttä ei tänä vuonna vielä ole ollut kovin merkittävässä roolissa, mutta luulen siitä olevan nyt etua HPK:lle.
HPK:n ahdas kaukalo palvelee Kerhon riistävää ja raastavaa pelitapaa.Taas Turun isossa hallissa, jos HPK pelaa mies-miestä -vastaan puolustuspeliä, Palloseuran kiekkovarmat hyökkääjät pystyvät pitkillä hyökkäyksillä juoksuttaamaan Kerhon alakertaa. Tämän lyhyen nyanssin pohjalta veikkaus: Kerho Suomen mestari voitoin 4-3.
A-maajoukkuekin pääsee pian tositomiin. Kova uutinenhan oli, että Risto Dufva jättää A-maajoukkueen valmennuksen tähän kauteen. On toki ymmärettävä RD:tä. On kova paketti vetää liigajengiä ja väliajat olla maajoukkueessa, kun vielä pitäisi olla perheenisä ja poliitikko.
Risto on varmaan ollut mukana viimeiset 15 (?) MM-kisat, joko kakskymppisten valmentajana tai A-maajoukkuevalmentajana. Olisikohan viimeinen pisara lopettamispäätökseen ollut Liiton puheenjohtajan, yhden huonosti menneen Olympiapelin jälkeen päästetty lapsus kaipauksesta kokeneempaan valmennusjohtoon.
Palataan yllä mainittuhin seikkoihin, kun me ollaan valmiit, liiga pelattu ja MM-kisat edessä.
PS. Katso ohesta Kalle Kaskisen, Lasse Sampakosken ja mun tekemä videoklippi 18-v elosta Minskin kisoissa.
Sakari Pietilä