Pe 1.5.

Edellinen tarina päättyi Vapun päivän lupaukseen lähteä lenkille. Se toteutui. Iltapäivällä etenin Keskuspuistossa reipasta juoksua, jopa kiihtyvällä vauhdilla. Ensimmäinen vajaa 12 km kierrosaikaan 1.01.39 ja toinen hieman nopeammin 1.00.55. Matkan aikana Länsiväylän tavoiteajassa 1.25.00 taittuivat ensimmäiset 16,4 km ja viralliseen edellissunnuntain matkaan puolestaan kului kutakuinkin puolitoista tuntia.

Kohdassa 1.40.00 on tulevan lauantain puolimaratonin tavoiteeni ja siihen mennessä olin juossut noin 19,3 kilometriä. Puolestaan 21,1km vaati tässä juoksussa aikaa kutakuinkin 1.50.00. Reippaan juoksun aikana polvi hieman vihoitteli, mutta asettui kuitenkin aikan hyvin aloilleen illan mittaan, kun vielä hieman jopa venyttelin.

La 2.5.

Halusin monipuolistaa harjoitteluani. Olen joskus kehittänyt treenin, jossa tauotta siirtymäosuuksien lisäksi juostaan Maunulan pururadalla vuorotellen kovia ja verkkaisempia kierroksia. Mittaa radalla on 1550 metriä. Joskus kova kierros on merkinnyt seitsemän ja puolen minuutin kierrosta ja hitaampi yhdeksän minuutin aikaa.

Tällä kertaa ajattelin käyttää siirtymiin 11 minuuttia suuntaansa ja juosta sitten niiden välissä 4+4 kertaa radan ympäri. Tavoitteena oli jopa 7.15 ja 8.45 kierrosajat. Eli yhteensä 1.26.00 kestävä harjoitus = 11.00+7.15+8.45+7.15+8.45+7.15+8.45+7.15+8.45+11.00

Päämäärä ei toteutunut. Olo tuntui heti väsyneeltä ja juoksu kankealta. Meinasin luovuttaa jo 2+2 kierrosten jälkeen, koska en myöskään pystynyt hallinnoimaan vauhtiani toivomallani tavalla. Rutistin vielä yhden kierrosparin, mutta en enempää.

Lopputuloksena oli suunnilleen 13 kilometrin ja kestoltaan noin 70 minuuttia kestänyt, väsyttävältä tuntunut harjoitus: 11.12+ ... 7.21+8.22+7.25+8.51+7.26+9.02... +10.18. Sen jälkeen panostin venyttelyyn ja saunomiseen. Tuli tarpeeseen. Illalla olin silti huonovointinen. Laitoin sen nestehukan syyksi.

Su 3.5.

Alunperin tarkoituksena on ollut juosta tänään pitkä, mutta rauhallinen lenkki. Olo on kuitenkin ollut hieman sairas. Lievää kurkkukipua ja sen sellaista. Lisäksi kroppa tuntuu muutenkin kaipaavan lepoa. Taitaa jäädä lenkki väliin.

Illaksi ilmoitetut puulakipesisporukkamme eli PuTran treenit ovat harkinnassa. Onkohan tässä ylikunnon vaara vaanimassa? Juha Mieto on joskus antanut siitä eroonpääsemiseksi ytimekkään neuvon. Monet sen saattavat tietääkin, en lähde sitä tässä enempää repostelemaan. Jotenkin kuitenkin haluaisin tuota keinoa vielä vältellä.

Kävin illalla kaikesta huolimatta puulaakipesäpalloharjoituksissa. Siirtymät hoituivat pyöräillen ja olo oli ihan kohtuullinen.

Ma 4.5.

Osallistuin pesisotteluun PuTra - Idän Ässät. Saimme hyvin porukkaa liikkeelle ja ilmoittauduin mielelläni epäviralliseksi kirjuriksi. Peli oli hieno, vaikka tappio tulikin. Onnittelut Idän Ässille. Omaa liikuntaa tuli taas siirtymät pyöräillen. Tutustuin samalla lauantain juoksureittiin lähes kokonaan.

Ti 5.5.

Lepopäivä. Tunnen yhä tarvetta palautteluun ja mahdollisen flunssan torjuntaan.

Ke 6.5.

Flunssa ei ole pahentunut. Joten päivään mahtui tunnin reipas sulkpallo-ottelu kaverini Jyrkin kanssa. Sykeet sadan molemmin puolin. Kolmannen erän voittoon reilusta tappiotilanteesta piti pinnistellä täysillä :-) Vasen polvi hieman vihoitteli, mutta nyt ei niinkään sivulta vaan yllättäen päältä päin. Illalla harrastin vielä hyötyliikuntaa mattoja tampaten.

To 7.5.

Kroppaa täytyy juoksutauosta huolimatta herätellä ennen lauantaita. Kevyttä hölkkää Keskuspuistossa ja osin lauantain reitillä 11,5 kilometriä. Vajaata viiden ja puolen minuutin vauhtia. Aikaa kului reilu tunti ja syke oli keskimäärin 138. Perään n. 50 minuuttia salibandyä yhä jäsenten herättelyn hengessä. Syke heitteli enemmän ja keskiarvokin oli korkeampi 143.

Ehdinkö maaliin lauantaina klo 16.40 mennessä?

Viikon ajan kevyempi harjoittelu sai juoksuaskeleen tuntuman tänään kevyemmältä, kuin esimerkiksi Länsiväyläjuoksussa toissa sunnuntaina. Silti mieleen hiipii epävarmuustekijöitä. Olo ei ole niin lennokas kuin toivoisi. Vasemman polven ulkosyrjä ei vaivaa, mutta sulkapallon, juoksun ja salibandyn aikana keskelle on tullut tilapäistä hermokipua. Lisäksi oikea nilkka tuntui jotenkin oudolta. Minkäköhänlaista se on oikeasti huippu-urheilijalla, jonka seuraavan vuoden toimeentulo saattaa olla kiinni siitä, onnistuukohän tietyssä kilpailussa vai ei?

Pyrin yli 10000 kilpailijan seassa kovempaan vauhtiin kuin Länsiväyläjuoksussa. Kun silloin 17,4 km jälkeinen maaliviiva ylittyi ajassa 1.24,41, niin nyt kohdassa tunti ja 25 minuuttia pitäisi takana olla jo 18 kilometriä. Sen jälkeen pitäisi juosta vielä vartti samaa vauhtia loppuun saakka.

Onneksi lauantaina panokset ovat aavistuksen verran pienemmät kuin Leijonien jokakeväisessä puolivälierässä Yhdysvaltoja vastaan. Maailma ei kaadu siihen, vaikka keskivauhti 4.45 tai lopputulos 1.40.00 jäisivät haaveeksi. On joka tapauksessa hienoa hakaneuloa numerolappu rintaan ja olla mukana juoksun juhlassa.

Ja kyllä minä sitä tavoitettani tosissani lähden epävarmuustekijöistä huolimatta tavoittelemaan. Voi tulla keskeytys ja tavalla tai toisella verinen lopputulos. Toisaalta lauantaina klo 16.40 käsillä saattaa olla uupuneena vielä muutaman hikipisaran vuodattaminen. Parhaassa tapauksessa tuolla kellonlyömällä tuska on juuri helpottanut ja onnentunne (tuskin -kyyneleet ) vallannut mielen.

Mikko Hannula