Avasin kauden ajaen kohtalaisen matalalla satulalla, joka oli aika edessä keskiöön nähden. Syynä matalaan satulaan oli ratojen teknisyys. Tein muutoksen edellisenä syksynä menneen kauden jälkeen ja kilometrejä ajoasennolle ei ollut kertynyt paljoa. Ensimmäisessä kisassa olin todella vahva kilpailun puoleen väliin saakka, jolloin vatsa kramppasi ja jaloista loppui kaikki voimat. En silloin kuitenkaan suuremmin puuttunut satulan paikkaan vaan laskin tankoa monta senttiä. Ajatuksena oli, että saisin yläkropan enemmän vaakatasoon ja näin poistaisin tarvetta käyttää vatsalihaksia yläkropan paikallaan pysymiseen.
Tulokset alkoivat hiukan paranemaan ja ongelmia ei ollut niin paljoa kuin aiemmin. Tulokset kuitenkin laahasivat ja kovissa kisoissa etureidet ja vatsa olivat vauhdin rajoittajina. Toukokuun lopulla päätin palata vanhaan asentoon, jossa satula olisi korkealla vaikkakin se on vaikea ajettava teknisissä paikoissa. Satulaa nostettuani sain paljon lisää voimaa ja mäki alkoi nousemaan. Tuloksiakin syntyi. Olo oli kuin ruuvipenkissä. Mies pysyi staattisessa asennossa ja voimaa riitti. Tällä muutoksella tuli EM-hopeaa. Satulan nostamisesta innostuneena nostin sitä aina vain lisää ja lisää. Vielä paremman tunteen voiman tuottoon sain laskemalla ohjaustankoa. Kolmas muutos oli satulan tuominen eteenpäin. Näitä muutoksia tehdessä vauhti parani. Hinasin satulan niin eteen kuin vain voi. Ohjainkannatin oli -21 astetta ja satula todella ylhäällä. Vaikka asento vaikutti positiivisesti tuloksiin oli se erittäin epämukava ja kisojen jälkeen olin todella jumissa. Menin huonompaan kuntoon vaikka sain itsestäni tuloksellisesti enemmän irti.
Tuossa asennossa keskityin tuottamaan voimaa koko poljinkierroksen ajan. Keskityin todella paljon tuottamaan voimaa poljinta ylös vedettäessä. Siitä johtuen jouduin käyttämään paljon vatsalihaksi ja lonkankoukistajia. Menin siis kyssyyn noiden lihasten kiristyessä. Eli ongelmana oli, että kaikki liikkeet joita käytin voimakkaasti, vetivät minua kyssyyn.
Nyt olen päättänyt kokeilla toista ääripäätä ajoasennossa. Joku voi taas ajatella, että eikö voisi tehdä vain pieniä muutoksi pikkuhiljaa, mutta ei vain voi. Pitää tehdä jotain selvää, jotta selvät erot tulevat esille. Alkukauden mukaan lasken satulaa, mutta nyt vien sitä myös reilusti taaksepäin, jotta voiman tuotto ei menisi ihan reisille. Satulaa taakse vietäessä voimantuotto menee pakaralle. Eli lasken satulaa, vien sen todella taakse ja nostan hiukan tankoa. Näin keskitän voimantuoton pakaralihaksille ja selälle vartalon etupuolen lihasten sijaan. Tavoitteena siis on, että mitä enemmän ajan uudella asennolla sitä suoremmaksi menen. Vanhalla asennolla ajaminen veti minua toiseen suuntaan. Kuulostaa aika helpolta ratkaisulta. Tavoitteena on päästä siltaan ennen tulevan kauden alkua!
Jukka Vastaranta