Kisa oli ykköskategorian kilpailu. En ole ikinä aikaisemmin pystynyt sellaista voittamaan, eikä luultavasti kukaan muukaan Suomessa. Tein siis jonkinmoista historiaa.
Kilpailu ajettiin lauantai-iltana. Vettä oli sadellut edellisinä päivinä ja joitakin kuuroja myös kisapäivänä. Rata oli siis kurainen ja juuret radalla märkiä ja liukkaita. Rata oli myös varsin mäkinen ja laskut erittäin jyrkkiä. Onneksi Suomessa on aina välillä samanlaisia olosuhteita.
Kisa lähti liikkeelle hyvin. Menin ensimmäisenä metsään saadessani alle 23-vuotiaiden maailmancupin osakilpailuvoittajan mukaani. Ajelin hänen kanssaan muutaman kierroksen kunnes huomasin hänellä olevan tiukkaa kuraisessa nousussa, jossa kierrosta myöhemmin iskin.
Eroa kertyi lisää tasaisesti kilpailun lopussa sitä ollessa jo pari minuuttia. Oli aikamoista johtaa kilpailua pitkästä aikaa. Siinä kävi mies aika kuumana teknisellä ja erittäin riskialttiilla radalla.
Ajoin kerran rajusti radalta ulos vaikeassa laskussa. Se ei ollut kisan parhaita hetkiä. Jännitystä lisäsi vielä, että kura pakkaantui takarattaisiin ja ketju alkoi lyödä yli. Ruiskutin kaikki juomani takapakkaan kolmella viimeisellä kierroksella. Pyörän kunto oli miestä tärkeämpää.
Ylitin maaliviivan ensimmäisenä kunnon kilpailussa pitkästä aikaa. Siinä oli hiukan voittamisen hurmaa. On hienoa voittaa joskus. Sen unohtaa, kun voittoja tulee liian harvoin. Nyt voitto oli kuitenkin ansaittu ja tuli hyvään paikkaan.
Petrasin myös XCO-maailmanrankingia ja sekin alkaa näyttämään jo aika hyvältä. Sijoitus on nyt 37. Se tarkoittaa sitä, että XCO:n arvokisoihin lähden tuolta paikalta. 37. lähtöpaikka on jo ihan ok ja siltä voidaan taistella jopa voitosta.
Sunnuntaina neljän tunnin yöunien jälkeen KitzAlpBike-tapahtuma jatkui maratonilla. Startti oli kahdeksalta aamulla, jotta kaikki ehtisi vaativalta 4400m korkeuseroa sisältävältä radalta pois ennen pimeää.
Olin aika tyhjä jo startissa ja jouduin antamaan periksi kärkitaistelusta jo ensimmäisessä tunnin nousussa. Sen jälkeen ajoin maaliin väsyneenä, mutta tällä kertaa eilinen voitto lämmitti mieltä niin paljon, että ei tarvinnut kaupata vehkeitä kisan aikana. Tulin lopulta kovat nousut lopussa tehneenä sijalle 10.
Nyt ollaan edelleen Itävallassa palauttelemassa rankasta viikonlopusta. Kisat eivät kuitenkaan lopu tähän vaan jatkuvat lauantaiaamuna Italian suurimmalla maratonilla Dolomiti superbikellä. Se on hienoissa maisemissa ajettava kilpailu, jonka starttiviivalla on 3500 lähtijää. Sieltä lähdetään hakemaan voittoa. Toivotaan, että viimeviikonlopun kova rääkki nostaisi miehen kunnon kovalle tasolle ja mäki nousisi.
Jukka Vastaranta