Kesäkuun alussa sain loistavan Sognefjelletin leirin ja treenit sujuivat muutenkin mallikkaasti touko- ja kesäkuun aikana. Cooper- ja voimatestit kertoivat hyviä tuloksia, lähtötasot olivat samalla tasolla kuin viime syksynä. Treenikauteen oli hyvä lähteä.
Viime viikolla meillä oli kauden toinen maajoukkueleiri Vuokatissa. Kovat helteet ja “ylibuukattu” leiriohjelma ei sopinut kropalleni yhtään. Yöllä sain nukutuksi kuutisen tuntia ja päivät koostuivat kahdesta treenistä, palavereista, valokuvauksista ja media-asioista.
Alkuviikosta kisasimme kaksipäiväisen Aateli Race -kisan kesän ensimmäisissä helteissä, joka todella söi mehut kropastani. Kroppa ei lähtenyt palautumaan lenkeistä, joten kevensin omalta osaltani ohjelmaa. Sillä elettiin vasta kesäkuuta, emmekä halunneet ottaa turhia riskejä tässä vaiheessa treenikautta.
Omaa leiritystä jatkoin kolme päivää lisää Vuokatin maisemissa. Heti säiden viiletessä, sain nukutuksi, treeni tarttui kroppaan ja palautuminenkin oli normaalia. Joten sen suuremmin emme ole huolissamme leiriviikosta, joka ei mennyt aivan suunnitellusti. Kunhan jatkossa kuumat jaksot osuisivat helpoille viikoille eikä leiriviikoille.
Kesään on myös mahtunut lajikokeiluja. Kesäkuun puolivälissä kävin suunnistamassa perinteeksi muodostuneen Venlojen viestin aloitusosuuden. Alla oli vain yhdet iltarastit, jolloin löysin kymmenestä rastista vain viisi. Venlat menivät hieman paremmin.
Reilu viikko ennen juhannusta heitin haasteen itselleni. Päätin juosta juhannuskisoissa 100m. Pari päivää ennen kisoja harjoittelin telineistä lähtöä ja tein ns. pikajuoksijoiden treenin. Treenin jälkeen paikat olivat niin kipeät, että mietin millä pystyn juoksemaan varsinaisen kisan. Jännitin kisaa todella paljon, sillä varastamisesta olisi tullut hylkäys. Lähdinkin vähän turhan aikaisin verryttelemään ja paras latinki kului jo verryttelyvaiheessa.
Satasen jälkeen koitti minulle “mieluisempi” matka, 800m. Olin viimeksi juossut kyseisen matkan seitsemän kesää sitten, 15-vuotiaana. Nyt juoksin kisan 15-vuotiaiden kanssa. Toimin heille ns. jäniksenä, vaikka juoksin maaliin asti. Lähdin liian suurella innolla ensimmäiselle kierrokselle, mikä kyllä kostautui toisella. Jos maitohapot olisi mitattu maalissa, uskon näiden olleen korkeammat kuin kertaakaan maaliintulon jälkeen hiihtokisoissa.
Vaikka harvoin treenaan radalla juoksua ja aika kasilla oli loistava, päätin olla vaihtamatta lajia. Sitä paitsi talvella on mukava kisata kahden kympin pakkasessa trikoot päällä!
Krista