Jokapäiväinen rutiini jatkuu kauppareissulla, josta ostetaan uutta leipää, salaattiaineet ja ainakin kaksi kiloa omenoita. Päivän kahden tunnin hieronta kaupasta tultua ja sitten ruokaa mahaan taas. Nyt on sitten kello kymmenen illalla ja ehtii naputtaa.

Menneenä viikonloppuna ajoin Itävallassa ykköstason XCO-kilpailun. Kilpailuun lähdin suuren pistepotin toivossa. Reissu ei kuitenkaan alkanut oikein hyvin. Sisärenkaattomat kumit olivat tyhjänä radalle päästyämme. Radalle ei päässyt harjoittelemaan kunnolla edellisenä iltana. Silloin satoi myös vettä. Kisa-aamuna tuntui mies vetelältä.

Lämmittelykierroksella ajoin helvetinkolon seinään. (radalla oli yksi reikä kalliossa johon piti tiputtaa jyrjän kiven päältä. Kolo oli vain 80cm leveä.) Teloin seinään ajossa molemmat polvet aika pahasti ja tärsky oli aika kova. Selvitin kohdan kuitenkin toisella yrittämällä. Kisaan lähdin kuitenkin jännittyneenä kuinka koloon osuu. Enhän sitten koloon osunut vaan jysäytin kisassa taas seinään. Nyt pää osui ensimmäisenä. Kypärä halkesi ja hartia aukesi. Toinen nousukahva jäi sille tielleen.

Kaatumisesta toivuttuani en ollut oikein enää kisameiningissä ja koko homma otti päähän. Tuntui tyhmältä, että kuskien pitää murskata luitaan, että ihmiset saavat naureskella radan vieressä. Ei ollut kaukana, ettei muutama hymynaama radan varressa saanut tuntea, miltä tuntuu, kun kuski 200 sykkeillä juuri kalliota päin ajettuaan menettää hermot ja ajaa katsojaa päin. No eihän niin tehdä kuin ajatuksissa, jos niissäkään.

Kisa ei kuitenkaan mennyt enää mukavissa tunnelmissa. Sain kuitenkin kasattua itseni ja ajoin hyvälle kuudennelle sijalle. Maalissa päivän kruunasi vielä se, että huomasin lenkillä käyttämäni satulalaukun olevan pyörässäni. Se siis siitä grammojen viilailusta. Ei ollut pää reissussa mukana noissa kisoissa.

Muuten on kuitenkin mennyt hyvin ja nyt ollaan valmistautumassa Italiassa ajettaviin maratonin MM-kilpailuihin. Rata on täällä mieluisa. Se sisältää paljon lyhyitä nousuja ja polkua on todella paljon. Kelit täällä ovat kuumat, mutta öisin tuntuu satelevan vettä, sillä metsässä kuraa riittää. Saa nähdä kuinka pyörä kulkee sunnuntaina.

Jukka Vastaranta