Johtaja piti tunnin puhuttelun ja kertoi, ettei minulle ehkä tule jatkoa maailmancupissa. Siinä sitten mietittiin miksei minulla ole kulkenut viimeaikoina ja latelin elämääni vaikuttaneita asioita. Tiimistä tuli sanottua, että olemme kuin lomaporukka, pizzan syöminen on minulle huonoksi ja että hieronta ei ole ollut riittävän hyvää. Johtaja oli sitten kertonut hierojalle, että hän on huono hieroja ja ei osaa laittaa ruokaa. Hän siitä otti itseensä ja alkoi kiukuttelemaan. Täälläpäin kuuluu kiukutella, kun kuullaan kritiikkiä. Kuskeihinhan sitä ei ikinä kohdistu?
No mutta oma pää on kova ja kestäämään kritiikkiä ja hierojien vihamielisyyttä. Kisassa ei kuitenkaan kulkenut kovinkaan hyvin. Sijoitus hyvän lähdön jälkeen painui 60 parhaan huonommalle puolelle. Se ei ole hyvä juttu, mutta en lähtisi siitä murhetta tekemään. Taas on niin paljon asioita joita voi parantaa, että pyörä lähtisi kulkemaan. Sonjan yhdestä hyvästä hierontakerrasta ei tule heti iskuun vaan sitä on jatkettava. Ajoasentoa muutin nyt myös selkeästi. Nostin penkkiä kaksi senttiä. Se on paljon. Viime vuonna ajoin tuolla korkeudella. Korkealta satulalta saa enemmän voimaa irti, mutta laskuissa ja mutkissa on ongelmia. Koitetaan nyt sitten päästä kovaa mäen päälle ja sitten hiukan hitaammin alas.
Torstaina alkaa Alpen Tour Itävallassa. Se on neljän päivän etappikilpailu. Siellä on mäkeä riittävästi ja saa nähdä kuinka uusi ajoasento toimii. Omat tuntemukset ovat taas kerran hyvät ja lähden ajamaan jopa voitosta. En kuitenkaan putoa kovin korkealta, jos voittoa ei tule. Muuten tunnelmat ovat sekavat sillä tuleva kisaohjelma on vaakalaudalla. Jos nuo kaksi maailmancupia heinäkuussa jäävät ajamatta, voi sanoa, että kausi on siinä sitten. Sitten tässä tiimissä ja kaudessa on kamalan vähän mitään positiivista. Taktiikkana kisaan on katsoa heti ensimmäisessä nousussa kuinka kulkee. Ei tarvitse sitten miettiä sitä koko päivää. Voi keskittyä miettimään hierojan ketkuiluja ja johtajan katteettomia lupauksia. Voi pitää ajatukset siinä missä ne tänä vuonna on pyörinyt.
Jukka Vastaranta