Minulle kuitenkin hyvin tärkeää on hyvä hieronta. Olen tottunut hyvään hierontaan ja todennut, että ilman sitä harjoittelu on turhaa. Ennen Cape Epiciä en ollut saanut hierontaa kuitenkaan moneen viikkoon, en saanut kunnon hierontaa kilpailun aikana, enkä kilpailun jälkeen. Olin siis aikamoisessa jumissa.
En kuitenkaan ollut kilpailun jälkeen kovin väsynyt. Syynä siihen ehkä oli, että jumissa polkiessa ei saa itsestään mitään irti ja polkee jonkinmoisella säästöliekillä. Tiesin, etten saa hierontaa seuraavaan viikkoon, joten en ala palautumaankaan seuraavaan viikkoon. Tiesin, että palautuminen alkaa vasta siitä hetkestä, kun tyttöystäväni saapuu Suomesta saakka tänne Afrikkaan vain minua varten minua hieromaan.
Ajoinkin viime viikon neljästä kuuteen tuntiin kestäviä lenkkejä. Olo oli aika nahkea, mutta yksin Afrikassa ollessa on mukava saada aika kulumaan ja kuinka muuten se kuluisi paremmin, kuin lempiharrastuksen parissa. Harjoituksellisesti näistä lenkeistä ei ehkä viisaasti ajateltuna ollut kamalaa hyötyä. Väsytettiin väsynyttä miestä ja syvennettiin jumitilaa. Hakattiin päätä seinään toisin sanoen.
Ehkä kuitenkin nämä pitkän lenkit pitkän kisan päälle antavat noita tarvittavia lisä kilometrejä pyörän päällä, jotka ovat läpi urani olleet minulle erittäin tärkeitä. En ole ikinä päässyt kuntoon lyhyillä hyvin suunnitelluilla harjoituksilla. Olen aina vaatinut pitkiä lenkkejä kohtalaisen kovaa ja vielä parempi, jos olen eksynyt ja lenkeistä on tullut ylipitkiä, jopa kahdeksan tunnin mittaisia. Nyt ei kuitenkaan mihinkään huimiin lenkkeihin pystytty, vaan viikosta tuli perus nahkea haahuilu viikko pyörän selässa väsynäillä jumisilla jaloilla.
Pidin sunnuntaina lepoa ja odottelin tyttöni saapumista Afrikkaan. Sunnuntai meni lepäillessä, eikä matkasta väsynyttä Sonjaakaan uskaltanut pyytää hierontapuuhiin. Maanantaina ohjelmassa oli pieniä vetoja. Vedin kuusi kertaa viisi minuuttia täysiä nousuun kahden minuutin palautuksella. Treeni tuli tehtyä, mutta vauhtia ei ollut. Olo oli nahkea. Illalla sitten päästiin hieronta puuhiin. Saarion opein käytiin peruslinjat läpi. Lihakset olivat kamalassa kunnossa ja todella huomasi, miksi miestä nahistaa ja pyörä ei kulje mihinkään. Tuskatkin olivat aikamoiset pöydällä makaillessa. Luulen, etteivät ihan kaikki kaverit olisi siinä viihtyneet.
Tänään aamulla hyppäsin pyörän selkään. Olo oli aivan mahtava. Aivan uskomaton. Sitä on aivan turha selittää ihmisille, jotka eivät ole sitä kokeneet. Jalkani olivat kuin ilmaa. Ne pyörivät kevyesti ja voimaa oli valtavasti. Ero edeltäneisiin päiviin oli huikea. Olin nitkuttanut monia mäkiä pikkurattaalla 26, mutta nyt etuvaihtaja oli aivan turha kapistus ja ketju ei 39 rattaalta tippunut. Olin uskomattoman vahva. Tälläisinä päivinä tuntuu, että maailmasta ei voi löytyä ihmistä, joka ajaa kovempaa. Tuntuu, että jos joku kiristää vauhtia, voin minäkin aina vain kiristää. Mahtavaa!
Pitäisikö nyt itkeä vai nauraa. Taas tuli todistettua, että en voi ajaa ilman kunnon hierontaa. Tarvitsen sitä viikoittain ja parempi kahdesti viikossa. Meni tässä juuri alkukausi ohi ilman suurempia tuloksia. Voin varmasti sanoa, että hieronnalla olisin ollut kamalasti parempi. Harmillista vaan on, että asian uskoo vain tyttöni Sonja ja minut uudelleen urheilu-uralle ja kunnolliseen laadukkaaseen elämään hieromalla auttanut Leo Saario. Ei voi kuin kiittää heitä.